20040627 Tuppuuksia


20040627 Äijä vaan on...

Kahdestkympist yli asteet
sisällä ei vielä vasteet
pitkään jos noit jatkuilee
ukkorukkaa vatkuilee.
Tupaukon tamineissa
hikevääkin, pihaheissa
istuin koemielessä
sää ei hituu pielessä.

Äijä tässä, niukkaliikku
tuolloinkin siin kohde kiikku
merenvälkkyy halaten
pätkittäisest palaten.
Näin se menee ohi suvi
-lämpöpassel, - joka huvi
ääriolot ärsyttää
väsymän vain tunne jää.

Pitäis kiittää elonanneist
ilmaiseksi luoksekanneist
ei sais surra vähiä
-muitkin, joil ei lähiä.
Elämä on oppimista
tarjottujen koppimista
juurkin nöyräl mielellä
kiitossanoi kielellä.


20040627 Peliäkin polvel...

Hiljaista on vanhan elo
jussinpäivän seudussa
rojollansa koko kelo
tuntein eelleenreudussa.
Veli krillas hyvät herkut
uusii pottui kypsytti
laadulle vois sanoo terkut
extrast ihan hypsytti.

Peliäkin polvel nostin
illal jossain tamppusi
köppäkouraisuudel kostin
solmut selväks lamppusi.
Eskon sekä Leksan kanssa
musiikkia mallattiin
sointuvalta tuntui tanssa
vedenäärel rallattiin.

Nyt on lähes kaikil vapaa
hetki hivest hengähtää
tiirailla vaik omaans napaa
kohtapaukkaans lengähtää.
Rauhemmasti, entistyylil
ylipäätään aateltiin
langettu ei touhunkyylil
järjel oloo saateltiin.


20040627 Aattoilta hyvin...

Juhannus on, lippu salos
koivut porraspielissä
hiljaista nyt vanhas talos
täydentuntuu mielissä.
Aattoilta hyvin nätti
kokko aluks savutti
lähitaloil töhkää mätti
ärseit varmaan tavutti.

Sateenmärist, risuist, puista
kökkerö ol kyhätty
eihän aluks hyvinluista
ajankans vast, nyhätty.
Peleist saatiin rumpsutukset
kolmen kamun kehtoolla
valssein, polkkain, humpsutukset
merenrannal ehtoolla.

Tiedä häntä, viimek kerta
soitto ukolt narisee
ihaillut oon aina merta
harmit katsois karisee.
Vuosii tässä iso pinkka
elonreppuun mätetty
kuvitteista, harteil rinkka
suuret toiveet jätetty.


20040627 Soittamishommiksi...

Juhannusaatto ol nättiä ilmaa
sateittenvälis juur passelist
tänään jo hitusen suttua filmaa
ei silti kummemmin hasselist.
Laiskasti lippu nyt salossa liehuu
tuuli läh käyneenä nukkumaan
monil ehk pohmelo pollassa riehuu
jäivät jos yöllä he kukkumaan.

Soittamishommiksi myöskin taas meni
rutiinivaihteella ajaen
muutamis kipaleis kompura teni
ensteistä luistoa rajaen.
Pelii kun retuutti laukussaan ylös
muisteli vetreempii aikoja
ei ollut keinoista liiemmin hylös
vaikkei noit tehtykään taikoja.

Remmeistä olal ois kulkenut soitin
tuhannenkertaisest keveemmin
siltikin mukavanhaluni voitin
yleenskään oltu ei leveemmin.
Eskon ja Leksan kans inkraus sujui
jotenkin tutulla tavalla
valssit ja polkat ne ilmoille ujui
hereilläoloisel havalla.

Pentti Pohjola 20040627 (20040627) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu