20040901 Tyhjästä pollasta


20040901 Sipsaistuja...

Toppuuttelen itsee vähän
oonhan tullut vuosis tähän
ilman raskait murheita
-synkänsurun purheita.
Vaikka välil tuotan harmii
läheistenhän lämmön varmii
ainkin siihen turvaudun
-nyherön kun kurvaudun.

Hommat hoitui nuorempana
ryhti vähän suorempana
ei niin paljon makuulla
-sen voi sanoo takuulla.
Raskaita ol ajoin puuhat
monenmoiset lihasnuuhat
et sai leiväl rasvansa
-kokemuksen kasvansa.

Aivan tarkast jos sit miettii
puuttui ärheet, yrintiettii
millä apu napataan
-perheyhtyys rapataan.
Korvikkeina, värssyt, soitto
eipä noilkaan hengenvoitto
omalääkkeeks mielletty
-laatu enemp kielletty.

Vuodet tuovat huonommuutta
näivertäen tilaisuutta
tarjoella lämpöä
-kylänsuuntaan kämpöä.
Yksinolo, sitä liikaa
kateisena toisii tsiikaa
että ovat osanneet
-hyvinsuhtein hosanneet.

Meikält puuttuu tärkein juju
se tuo, iloisolontuju
happaamuus nyt kukassa
-valonvirkee hukassa.
Osaisinpa olla nätist
kuuntelulle, alttiinmätis
poistuisivat paineiset
-tasaantuisi laineiset.

Yhteisösthän tulis voima
rakenteitten, rahje roima
siellä jaksain uurastaa
-palkinnonhan mieli saa.
Ukkona täs vaateist eros
hunkoon tarve pitää teros
eikä itkuin inistä
-mulle lisää sinistä.


20040901 Vimpatenviskattua...

Vanhuus ujuu äijän nahkoin
laittamalla moniin jahkoin
sitä ei voi estellä
-pakko paineet kestellä.
Toisinaan nuo tirskuut proput
eikä syynä, kiire, hoput
olemis vaan mutkia
-joita pitäis tutkia.

Kauempaa voi näyttää kummalt
maisemien, sävy tummalt
valoakin hyllyillä
-energiaa myllyillä.
Noitumista, erheensuunnist
hutiloiden tehdyist muunnist
saamat hommaa takaisin
-pyyhkeillyt kun lakaisin.

Aina jotain uutta oppii
kunhan muistaa innol koppii
tyhmälläkin tavalla
-sirusia lavalla.
Maailmoi ei näillä haali
ristikkäistä kovin vaali
punaist lätkää näyttävät
-toisin esei täyttävät.

Omalinja tuntuu tutult
hiljaameno, sovilt nutult
kiire jyräis menoa
-niukentaen kenoa.
Painimista täten jatkaa
epäkesko vaikka vatkaa
unehtuvat kipeimmät
-myöskin toki ripeimmät.

Ilmanvaivaa, ei ees tarvi
kokemisenkipuu harvi
monttujaan vaan täyttelee
-ylläpitoo näyttelee.
Surui riittää jossainmieles
vatupassi usein pieles
horjutaan täs huomiseen
-nöyräst, anteintuomiseen.

Lötköttelyyn ruojuuns laittaa
äkkipoikaa tuo ei haittaa
solmuun vaikka solahtais
-tyhjyyteensä kolahtais.
Yhdenlaista heittämistä
kitkeryyden peittämistä
vanhan ukon vikinä
-parempaa ei ikinä.

Pentti Pohjola 20040901 (20040901) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu