20040905 Holjoa

Joku voi luulla, et muuttunut olen
kotista tannerta pelkäst kun polen
vanhuus se nykyisin haittana
-juttujen sivuhunlaittana.
Tietysti vuodet ne eittämät rässää
senhän nyt ukkona pakosti kässää
ällikään ei ole notkea
-monissa tahtoilee sotkea.

Ethän käy kylässä, tivaavat tuosta
voisithan helposti naapuriin juosta
piristyis matala mielesi
-työstelyy samal sais kielesi.
Oudolt jo tuntuisi toimia toisin
autuummat hetkeni, pedillä koisin
siinä saa evästä ilmatteeks
-kuvitepuolista, filmatteeks.

Mitäpä hitsiä äijänä vuottais
pettymää taatusti toisille tuottais
sanainen arkkukin mollilla
-ääntelyt peräti nollilla.
Hengissäolo on nykyistä ruokaa
elämpää aiemmin, piilosti huokaa
tässäkin sietoisii kulmia
-ratkoa menojen pulmia.

Laitettu taltehen, matkamme varrel
konstilla säästytty palamast karrel
jonoista jatkua riittänyt
-rengasta toiseensa liittänyt.
Ei kyllä kultaa oo huuhdottu tipast
löytämät myöskään sit, bandoranlipast
harmaata arkea hellitty
osa jop olosta vellitty.

Ahkerat ansaitsee, kiitoksensortin
nostaen pakasta valttisen kortin
sehän on oikein, ja nätisti
-palikat pinossa mätisti.
Kuvitekuippareil näppiä nenään
itsens kun tellänneet ikuiseen tenään
eikä oo montussa rappuja
-vapaaksipääsemän lappuja.

Pienessä hutkeessa hetkestätoiseen
järkinen eipähän valuisi moiseen
ruumenten keskel kun piehtaroi
-edelteet hunningol, itse loi.
Silti voi virnistää, pientä on eessä
eikäpä naruna näkimet veessä
anteja suhteisest tarjotaan
-paahtavalt pahalta varjotaan.

Pentti Pohjola 20040905 (20040905) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu