20040914 Lahjojennautintaa

Sattumanoikuissa jotenkin seilaa
mennyttä, tulevansuuntaisest peilaa
löytyiskö rippusest ehompaa
-käytännönkertoimin tehomaa.
Vähillä eväil täs, lapsestasaakka
ettei ois kuorminut liiasti taakka
perässähipsijän pestissä
-ole ei tukevast lestissä.

Kuitenkin, silmiä siritty auki
uikohan pyydykseen jossakin hauki
tuleeko rikkaaksi turhista
-vaikopa itkujenpurhista.
Jokaisel velvoitus toistansa säästää
eikäpä kitkerii, esillepäästää
noita on syytä juur miettiä
-aivan tuot, arkensa tiettiä.

Mulla täs ainakin joltista painoo
enkä lie kulkijoist ehdoitta ainoo
vääriä helposti livahtaa
-yhtä, et toiselle kivahtaa.
Ahtaus pesinyt omassa mieles
rikinkinkatkuista löytänyt kielest
moisest ei varoja ylpeillä
-syntinsätunnos siin kylpeillä.

Useitten kantilt ehk, selite väärin
parempain sumentoon, haittani käärin
tarvi ei nurkilta pälyä
-töpömp, hän moista ei älyä.
Rehtiys olkohon, ohjeinen nuora
sihtaus tuollaiseen, jemptisensuora
ajate ahoil kun kuljetaan
-monia syömmeemme suljetaan.

Lahjaksitullutta, jokainen joutu
vaistoisenvaraista, enimmin soutu
tyrskyt tuo suolaista pärskettä
-pahimmoil, ihan jo  härskettä.
Nöyryydentroppia kulhia pitää
alustast oikeita aatteita itää
säryt ei satoa vähennä
-itsee, tät mustumilt lähennä.

Yhteistä meillä on, jalkaimme alla
suvinen helle, ja talvinen halla
luonto ei itseään säästele
-nyrsyjä kintuille päästele.
Onnee on elämä, alustaloppuun
usein kyl väärin se tuhlataan hoppuun
mylväistäis kartanot kaikumaan
-kiitostenhymniä raikumaan.

Pentti Pohjola 20040914 (20040914) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu