20040916 Uneluuksia

Kyllähän ihminen hyvänsä tietää
jospa vaan vastuksii polullaan sietää
heikolla tunnolla nurillaan
-oli nyt mitenkin, kurillaan.
Arkinen asenne rutistaa pillist
etääntää haaveitten tanssista villist
noinhan ne laskastuu kukkaset
-santahan suttuvat rukkaset.

Helppo on paljoja itsestä luulla
toista jo kaverein kommenttei kuulla
yksi, ei yhtehen nivelly
-samettihanskoilla sivelly.
Pitää tät rytkytyst tyynesti mieltää
turhuudentunnetta, kimpusta kieltää
lokeroi, yritteil täytellä
-vaikka sit pienesti näytellä.

Sovellustestissä ikuisest ollaan
eikä sais märkyyttä ujua jollaan
tunteittenpuolla vaik väräjäis
-kontturit kivikos täräjäis.
Onni on elämän, riskaus, suola
kateus taasen juur, nurjienjuola
välisel alueel horjutaan
-nöyryydel patoumii torjutaan.

Moni voi aatella, potaskaa suoltaa
itsellä juurikin eniten puoltaa
yrittäis pulmia ratkoa
-liaanei kintuistaan katkoa.
Jokaisel ankkuri hitusen pohjas
reimarein vääriltäpuolilta ohjas
tylsääkin ainainen lällyntä
-helteitten tulleskin, vällyntä.

Ilmasta riimeihin tavuja koppaan
unohdin lukea alussa oppaan
nyt on jo vetelät housuissa
-haallettais umpisis nousuissa.
Tuoreus tahmaantuu ajassa liikaa
pelkäst kun määriä löysästi tsiikaa
ei aina uistinta vedessä
-harmaisenhuuhtoa edessä.

Uusia tehdään, vaik taitoa puuttuu
omiinsa raiteisiin yleenskin juuttuu
sitä kyl porssintaa tarvittu
-mielpahaa liiveistä harvittu.
Iloa etsitään, vesis vaik silmin
joskushan rullailee loppuhun filmin
hanat ne täydesti suljetaan
-äärienkantamil kuljetaan.

Pentti Pohjola 20040916 (20040916) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu