20040918 Syrjämyyryä

Ihminen elää, ja hitusest oppii
maailmal matkoja seilaillen
useesta pussista anteja koppii
-olemaans toisihin peilaillen.
Halu ois etsiytyy arvojenluokse
mutta ei koni ain, sinsuuntaan juokse
tämä on totista tarinaa
-kylmentää, ystävä-arinaa.

Joillakin hoppu on päivittäin esil
liepeet vaan takanaan liehuvat
rikkoista paattiikin pukkaillen vesil
-tunteensa tyhjistä kiehuvat.
Nyt täs on oltava, ydintä, paukkuu
kupeelleen vyöttäen aktiivilaukkuu
ottoista ilmettä naamassa
-mitalei rintaansa saamassa.

Pitäähän miehellä menestet olla
naistenkin nauratteen tiimoilta
sielujenmerellä , myrskyissä jolla
-välttyykseen alisteen viimoilta.
Ellei oo eväitä moisihin toimiin
joutunee perskoja vasuunsa poimiin
sepä se häpeän herättää
-imitsin pusikkoon perättää.

Kukaan ei löytää voi kauneinta kukkaa
hälhän ois vaatimat vallasta
arkistenparihin helposti pukkaa
-lähempän juuri tuot kallasta.
Tytöt on tietoisii viehätysvoimast
siin pitää jeppejen lähestyy roimast
unteloin turha on yrittää
-minlaiseen suosioon pyrittää.

Onni on extroille varattu hylly
tyhmien turhaa ees kurkkailla
komeille karjuille pyörii tuol mylly
-anheitten sivus vaan surkkailla.
Vakka kun kantensa valitsee oikein
siinä on sivuisten silmät ne soikein
ihmeittenaika ei ohitse
-maine ja rikkaus, kohitse.

Hiljammat hukkaavat nuorina tujun
päähän kun potkintaa vuottavat
eikä ois avuitta, mahtoista sujun
noloo kun kauttansa suottavat.
Rämeillä otteilla, taikoja korvaan
sieltä sit lähtien, uutuuksii sorvaan
jopahan jarrut ne hukkuisi
-tunkiol ylinnä kukkuisi.

Pentti Pohjola 20040918 (20040918) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu