20040920 Näin siinä käy

Ahkerat, ketk tekee työtä
innostuksen olles myötä
hyöty, huvi, kanssansa
-tehokasta tanssansa.
Lotkoiluunkin vihdoin tottuu
snaijaakaan ei pahint pottuu
alennukses ollessa
-töppykarvaa pollessa.

Maaluuhommis, toinen sutii
viimepalan loppuu hutii
hän on ollut rivakka
-suures talos, hivakka.
Puimalankin katto väris
ruostehan siel äsken äris
nyt on tumman tuhdissa
yltäsorjaa luhdissa.

Hävettää, kun töistä pinnaa
tuherteluun itseens vinnaa
apu se ois heikonkin
-köpöttävän veikonkin.
Sivuunjäänti ensin sattuu
toimetointaan, hiljast kattuu
mut kun ei oo tehoja
-yritteisii ehoja.

Jalat tuntuut lyijyisiltä
eräs sektor, josta kyltä
ränkistyyn ei taipuile
-mutkemmalle vaipuile.
Kiva katsoo, maalipintoi
sureksi ei tipast hintoi
osain kyllä maksaisin
-nykypäivään taksaisin.

Ihmeest ikä ankkurina
painavuuden vankkurina
vuosivuodelt tiukemmin
-hyötyisyyttä niukemmin.
Luonnonlaki siten toimii
nuukemmast ain vasust poimii
riskit saavat kiitoksen
-hehän hoitaat liitoksen.

Tupaukkon turinoitsen
omaavähää murinoitsen
aatteluil viel lentoa
-järkisest tok hentoa.
Onnekashan äijä olen
toistentuel huomeen polen
yksinäist vaik valitan
-rippeet sylkköön halitan.

Pentti Pohjola 20040920 (20040920) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu