20040922 Vintiltä viskattua

Pelkäämällä kaikkee hyvää
sumentaiksee itse jyvää
eikä nappiin liipase
-oloons ojast riipase.
Meit on monii, tällälailla
ikuisesti parast vailla
urputetta suosien
-jopa läpi vuosien.

Aivan helpost montust kipuis
seleimmille vesil lipuis
hukkaamalla jurrinsa
-mielen, karvaturrinsa.
Kaks kun äärtä hengensaral
pitämättä mitään varal
ongelmia riittelee
-nurjanpäisest liittelee.

Tahtomaa vois terotella
sulput jyvist erotella
kohtuupienel vaivalla
-rintalastans kaivalla.
Ei vaan rupee ripeest työhön
haalimalla värkkei vyöhön
kärsimykseens käpertyy
-silmis oikee häpertyy.

Näissä riittäis miettimistä
kunnolliseks tiettimistä
laiskuus vaan on esteenä
-pedil olo, kesteenä.
Ois ees hidust selkärankaa
tyhmyyttäänhän laidoil vankaa
suoralinja parasta
-irtois, haitan karasta.

Aatosjuoksu, ei viel työtä
kasapäitten, saanti myötä
täytyis nousta heräten
-ottosaaliit keräten.
Turha kysyy tuloksista
matkoinpäässä suloksista
ytimehen porata
-eikä totust horata.

Päivä silloin alkais paistaa
uutuuksia, teoin haistaa
kunnioitus kasvaisi
-tulevia rasvaisi.
Vuoteskellaan lähtöpaukkuu
saadaksemme täyttää laukkuu
ilontarjot tukena
-myötäelo, pukena.

Pentti Pohjola 20040922 (20040922) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu