20040923 Hitusista höylättyjä

Kukapa jaksaisi liikaista kuulla
eikä viel kyttyrää, siltikään luulla
tarkoitan omia riimejä
-aiemmintehtyjä, - viimejä.
Yhtä on penslaus alusta loppuun
siltikin jatkuvast varisee roppuun
hetkistä huvia harrastan
-ilmasta ituja varrastan.

Tätä on tehty jo kymmenii vuosii
laiskaista luonnetta, tällainen suosii
nupin tuo vaivaus niukalla
-sujuttuu ladul jo hiukalla.
Venttiilin aukasee, pian taas sulkee
omia jälkiä eestaasen kulkee
hivenest yrittää väistellä
-erlaisesest, rivejä päistellä.

Aiheet on tuttuja, tuhanten kertain
näinkin sit viirailee luokse noin mertain
löytyykö, tyhjästä enempää
-suomeksisanoen, menempää.
Joltisel luiskalla vanhoilla päivil
alttiina useille, järsivännäivil
kopataan vaistoisest haavilla
-eikäpä, mittaisel saavilla.

Leikkisyyt yrittää herättää henkiin
jonkista liikettä, aattelunkenkiin
säilyisi tunto siin tarkkana
-vähemmän lällyisi harkkana.
Uusia kulmia, konsteja löytää
entisiin töheriins monasti töytää
olettain, silti ei varasta
-ihmisen sisäisel parasta.

Ympärysluonto on sopiva tausta
väkiste pitäilee, katseittenhausta
lehtevät koivut kun varjoaa
-impulssei nöyryyteen tarjoaa.
Sisarusporukka, eväistä enin
orponamennen ois hetkessä tenin
näinpä se toivoisi sujuvan
-rauhaisast ruuhemme ujuvan.

Haitat on toki ne lisäämänsuuntaan
voimatta ryhtyä perustoi muuntaan
kiitoksen sanat kyl käytössä
-myöntöä runsaasti näytössä.
Tällailla hillutaan ukkona hiljaa
lahmaten lähespä kypsyvää viljaa
mitenkä milloinkin harppaillen
-värskeikin ituja skarppaillen.


Pentti Pohjola 20040923 (20040923) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu