20040924 Lönähdin, nurmenliukkaalla

Liukaspohja tossuil ulos
tässäpä se sitten tulos
lonkanvaraan rojahdin
-entiskipeel lojahdin.
Oli yössä piehtarointii
heikens ratkaisevast vointii
käännähtämä herätti
-unenrauhan perätti.

Tie ol kovin sateenmärkä
vipahtamal, - herkänkärkä
apui ajast tarvitaan
-närsynliikaa harvitaan.
Jälkeen konkkas, suurelkivul
tulentuntuu, täyttä sivul
pöhöllänsä kohta tuo
-mutkii matkaan tietyst luo.

Äiti saihan mustan sauvan
ihan jouten ollut kauan
siit vois tulla tukea
-kinttukipeet, pukea.
Paikalolon kyllä sietää
hituliike, vihlootietää
olis tarvint miettiä
-sateenloskan liettiä.

Uskon, pian päälle ottaa
liippareissaan ulkon sottaa
varovuus ehk enenee
-hipsimmästi menenee.
Vuosii sitten kolhin päätä
toisel kerral, syytin säätä
peililiukkaal pyllähdin
autoinhioist, yllähdin.

Suojelusta näissä köpsyis
henkikin vois mennä röpsyis
enkeleiltkö varjelus
-pääsemättä kimppuun sus.
Kaatukoht nyt turvonneena
lieneek mustaks murjonneena
enpä ole tsiikannut
-ähisten vaan liikannut.

Ikäisille näitä jakaat
tasapainot, kun ei vakaat
kömpelyys ain kimpussa
-liikuntpuoli himpussa.
Antaa olla agitoinnin
kohennusta löytyy voinnin
tarveis muistaa järkeillä
-ylpeillen, ei tärkeillä.


Pentti Pohjola 20040924 (20040924) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu