20040928 Hiventeillä


20040928 Syksyssä söhlitään...

Pohdiskellaan helppoi juttui
mitk ei tuhri kenkään nuttui
joutoisilla jorinoil
-leikinpäisil porinoil.
Miks ees haluis ketään loukkail
toisen arois, sorkkein koukkail
älytönt ees aatella
-siit viel toimeks saatella.

Omarauha jokatahol
ettei mielelt kukaan pahol
nätimmältä näyttäisi
-luotto paikkans täyttäisi.
Kompakohtii silti riittää
lakeistaan kun elos niittää
älynkanssa siilaten
-pilkut ehyiks viilaten.

Tohtima on toinen juttu
pelleissä jos valmiiks ruttu
diplomaatist pelata
-narut suoriks kelata.
Mielt siis pitää ohjastella
jutunjuurii pohjastella
sit vaan antaa soitella
-kompakohtii loitella.

Yhteisyyksii metsästäissä
ilon elkeit löytyy näissä
miks tuos hukkais kipinän
-sydämisen sipinän.
Nolo luonne verhoi laittaa
reilunpelin hengen taittaa
ellei yli rämpeile
-osaamisil lämpeile.

Vanhana on varaa miettii
kaikenlaista joutotiettii
noin ei polla pakastu
-ootonherkkä lakastu.
Tyhjän toki itse tietää
kuta kuormaa polle sietää
ette rahkeet ratkea
-huomeentyönty katkea.

Maisemis jo ruskanvärei
lapkaannuttaa kiusanärei
sieltä nättei ammentaa
-pitkäl huomeen jatkaa saa.
Kunnes tulee kuurankukat
lämmöntähteist, täydet hukat
pakkasille pamahtaa
-valkoinen siin äkist maa.


20040928 Jonosanoja...

Kinttu vielä vähän kipee
sit se tekee, luikkaal lipee
litimäräl nurmella
-köntsällänsä turvalla.
Lonkka jämäht alustahan
mustututti pinnast nahan
ärhäkkyyttä riittelee
-ehjinluin, - sit kiittelee.

Tuohan kait ol kolmas vippu
pystysuunnast, nurintippu
mikä jätti jälkensä
-asenteli pälkensä.
Unohtaa ei ikää tarvi
vuosist tullut, moni varvi
kömpelyyttä koivissa
-hantturan täs hoivissa.

Ei silt pidä pelkoo ruokkii
vaikka noukal tannert kuokkii
pystyynpäästy ennenkin
-remeliksi mennenkin.
Onneks ei oo töihin pakko
siitäsortist, nyt jo lakko
useen vuoden osalta
-etäännytty hosalta.

Aika rientää omaans rataa
sietäis olla tuolle pataa
hivempää ois hukkaus
-vastussorttiin mukkaus.
Elonrattaat ne vain pyörii
syksyt, keväät, yhtänyörii
talven, suven, soinnuissa
-yhä uutten toinnuissa.

Mitpä täs on saatu aikaan
täydest etäist, yhä haikaan
unelmia puidessa
-arjenkeskel uidessa.
Rankkoi hommii, omans siivut
niittenperään, löysät hiivut
ehkpä malli passailee
-joutojaan nyt rassailee.

Hanuria halaillessa
riimeinääreen palaillessa
miete löytää kohteita
-eteenpäisiin johteita.
Iloo ollut aina himppu
mitenmilloin, kookas kimppu
siitä sielu virkistyy
-huomeen esi tirkistyy.

Pentti Pohjola 20040928 (20040928) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu