20041207 Virheitten vietävät

Huolimaton usein olen
tarkistukset, jalkoinpolen
kirjainkin jos puutteessa
-sekundaiseks muutteessa.
Ei nääs taitoo järkistyä
älyymällä kärkistyä
niinpä horjuu polulla
-vähäisiään kolulla.

Unimielel tohraillessa
loppusointui sohraillessa
itsens löytää ojasta
-takakenoon nojasta.
Sihisemään seko laittaa
mielentasan toviks taittaa
vaara virheist vahittaa
-arkisuutta tahittaa.

Kyseenalaa ei saa sivuun
moistakohti joutuu hivuun
perästpäisest pähkäilee
-noluuttansa ähkäilee.
Treenausta, aamuin, illoin
jospa löytyis jeti silloin
pääsis jalkapuustansa
-keveis samal suustansa.

Jahkailu ei valttikortti
umpeuksis usee portti
minne toivein mielisi
-edisteest et kielisi.
Ystävyys, se vieras sana
läpitiukal tuolla hana
päätelmät jo nuoresta
-kopsust aivokuoresta.

Vaikka hiukan onni potkis
riimikoni tahdin sotkis
umpihankeen ujuttuis
-meiningit ne mujuttuis.
Pyytänyt oon johdatusta
kestovoiman kohdatusta
ettei huoli hukuttais
-yötä rauhas nukuttais.

Ukkoikä konstituttaa
töpöisillä harjoil suttaa
kuluneilla keinoilla
-lähes, tyhjänmeinoilla.
Ajantasalt, ripainhakuu
vaikka puuttuis tyystin takuu
onnens nopil pelaten
-koukuit, siimaa kelaten.


Pentti Pohjola 20041207 (20041207) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu