20041208 Tujahtelijan tunnuste

Asiat jos menee pieleen
rikkiähän kertyy kieleen
sanaryöpyl sivaltaa
-kuulee nurjist, lähimaa.
Ei voi luonnettansa muutaa
vastakarva kipeest tuuttaa
jälkeen pelkäst nolottaa
-omaatuntoo kolottaa.

Näinhän siirtyy takapihal
sormensa kun antoi vihal
ykskin rumuus rokottaa
-lempeyt ei tuolloin jaa.
Syvälkäyvää tää ei ole
persoonaansa, mustaks pole
räjähteitten sorttia
-kyseenalaa korttia.

Loukkaavaa siis käytös tuolloin
eletään kuin, raavevuolloin
iloo pitäis enentää
-keventäisi menentää.
Tulivuorest, ain ei sylje
niin ei arka sielunkylje
pitkiäkin jaksoja
-välttää nurjantaksoja.

Periaattees, sopeuduttu
montust ylös nopeuduttu
esteet siltkin ärsyttää
-rävähteillä tärsyttää.
Vapaan täytyy jonos riittää
haasteettomaan ukon liittää
tuohon tukoist ponnataan
-leikkimielel onnataan.

Kylänkäynnit poissa kuvist
eihän nauti moisest huvist
ytimeen, ei kuitenkaan
-sivustseuruun postin jaan.
Onnellist kyl tälkintapaa
jatkuvasti riittäin vapaa
värssyi vääntää, soittelee
-tantaluksens voittelee.

Ylhäält meille kaikki armo
oli puikois, tyhmyys, tarmo
sille kelpaa pokata
-luoksepyrkyyn plokata.
Maailma on itses nättii
kulkijoilleen tarjoo nättii
vesineen ja saarineen
-lehtorantain kaarineen.

Pentti Pohjola 20041208 (20041208) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu