20041210 Syyssävyissä

Lumet vähi nuoskakelil
hipust tuolla maastossa
soitellut oon ruttupelil
-värssytkään ei paastossa.
Täytyy ukon joten mennä
ettei murhe masenna
aatos kun ei ylhiin ennä
-vähempiipä asenna.

Kasikympist ohi hoitui
siitä osaa kiitellä
ilollekin eduks koitui
-et voi renkait liitellä.
Vuotisista, ettei este
lähtemisten loppuna
yhä riittää funtsinkeste
-tok ei minään hoppuna.

Usee luulee, lakastunut
äijäpaha todesti
nurkkahansa takastunut
-siitä sitten podesti.
Erilailla ajattelen
arkeni tääl sylissä
toki myöskin pajattelen
-kosk en harmin sylissä.

Harrasteet nuo avun antaa
pimeimpinkin päivinä
näinpä jaksaa repun kantaa
-tovit ehkpä näivinä.
Omaa perhet ei oo saanut
tuo kyl täytyy tunnustaa
ärräpäit jop ilmoil jaanut
-hävettävil hunnustaa.

Ilon enin, nahkainsisäl
tuollalailhan aattelen
pienkin pääsee onnennisäl
-vähiäin kun vaattelen.
Jos oon harmei levitellyt
nöyräst anteeks anelen
vaistomaisest revitellyt
-sietävyyksii sanelen.

Kukhan tätkin purtta ohjaa
missä istuu nökötän
hetkittäisest raapein pohjaa
-toimetta jos kökötän.
Riittäis ruutii latingeissa
yli huomen äärien
tovit vaikka satingeissa
-sitten taasen häärien.

Pentti Pohjola 20041210 (20041210) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu