20041214 Lipsuvilla luuloilla


20041214 Tarvii viihtyy...

Ujousko maahantallaa
fiiliksiä, jatkust hallaa
sekös täs on vikana
-rattahissa likana.
Ettei löydy yritystä
pinnemmalle pyritystä
maataviistäin kuljetaan
-onnelt ovet suljetaan.

Hitsiäkös moisel taitaa
kömpelyys kun iät aitaa
vaikka tahtois pomppia
-hiiestk löytyis komppia.
Tarvii viihtyy, nahkans-sisäl
eikä hyvist mitään lisäl
ällikin jo sanoo sen
-ekstralaatuu ole en.

Ukkona nyt surkistelen
piilostani kurkistelen
et on meno muuttunut
-itse, vanhaan juuttunut.
Äijät nykyy, pärstää meikkaa
plastitikot, veitsel leikkaa
että näyttäis sorjalta
-karvarinnat, korjalta.

Puuteriikin poskipäihin
luomivoiteit, silmiin näihin
haju-aineil haisuttain
-vetävyyttään paisuttain.
Likkalaumat juoksee jonos
tähdetyllä, säihket monos
supliikillaan surffailee
-olemallaan gurffailee.

Monel mimmil tuosta piisaa
höynähyttää, pirkkoo, Liisaa
kuk ei lehdel soittamaan
-tuurians vaan koittamaan.
Wanhan-ajan äijät sivus
orpuudessaan, hävihivus
kenpä meitä aattelis
-mieltymillä saattelis.

Rutisteet vaan omas rinnas
mallaamaton, käteen kinnas
ilotonta hössäntää
-karvaanmaku kielel jää.
Onnenpekat, he vaan pelaa
rullillensa siimoi kelaa
vieheisiins myös tartutaan
-kahupäit kun vartutaan.


20041214 Vanhallevarattua...

Tunneköyhyys vanhaa vaivaa
arjessaan kun uurtoo raivaa
moist ei ällää nuorempi
-jolla vauhti suorempi.
Ikäiseltä muusat puuttuu
kareihinsa kraapein juuttuu
toisen miel ei lämmitä
-lakanoihin kämmitä.

Sithän suree päivätpäästään
ettei irtoo umpijäästään
moottori ei käynnisty
-valonkajo näynnisty.
Omaa syytä, todentotta
kukkuroil kun inhanpotta
vedettä tääl ongitaan
-tunkioita tongitaan.

Minämieli, ihan nollas
pelkuruus on jöönä pollas
kun en nuorna oppinut
-tärkeisiä koppinut.
Nyt ei tuosta enää puhet
itsemoite jyllää, nuhe
ukkoparka avuton
-tikkaillensa kavuton.

Kirjoissakin olis juonta
ettei vetäis järjest suonta
pyöröpeppuin kiintyisi
-huomen jospa siintyisi.
Yrittihän jotain ennen
hölöttämäl luoksemennen
painu tiehes rökäle
-ummehtunut pökäle.

Rostemman kun naaman saanut
ei siin omaa onneens jaanut
lähtemät ja tulot pois
-kuin siin ilosoinnut sois.
Uunoks meikää ehkpä luuleet
holotnasti juoruis tuulee
mitätön siin kaveri
-lempipaikka, laveri.

Ällännyt ei tuoret, uutta
hoksimatta tilaisuutta
nousta aallon harjalle
-kovettua parjalle.
Tauti ei kyl hetkes murskaa
saappaissa vaik vesi purskaa
noissa, hengen lotukkais
-itsens viel jos kuivil sais.


Pentti Pohjola 20041214 (20041214) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu