20041217 Juttu on näin

Elämä ois taiturointii
petraamalla yhä vointii
nousemalla kuopasta
-intoisuuteen ruopasta.
Mutta kun on vauhti takan
lässänt uusiks lähes pakan
käyppä sitä korjaamaan
-sanalsanoin, sorjaamaan.

Aineosat, rispaantuneet
vuottenmyllys vispaantuneet
laman asuis kehossa
-ooppa moises tehossa.
Nurinmenneet haavekuvat
pirstoutuneet ehdonluvat
huono siitä ponnistaa
-juurkin, että onnistaa.

Uskomukset toisiks muuttuu
sikuria kahvist puuttuu
kaikki lähes lötkästy
-vaakaväsyyn pötkästy.
Tuol saa olla, ikirauhas
merkkiikään ei, toimenkauhas
ruostuu onnen avaimet
-karkaa nupist havaimet.

Pelkoo silti pitäin kuris
elon mennä, omis uris
valonluxei laajentaa
-kiitokseksi rauhan saa.
Omal kontol, päätösvalta
hölmö hän, ken sit ei malta
järki tolppaan sitoa
-noin on vasta pitoa.

Roimaryntyyt, kaikkensekaan
kotikonsteil näpit lekaan
yksil tahdeil takoa
-osuutensa vakoa.
Luimimalla hikenspelos
remelinä löhjää elos
suuta auki pitäen
-kurjaisuuttaan itäen.

Ilonlippu nytpä salkoon
täältä tullaan hommiin talkoon
mik vaan kohta vuorossa
-soololauluu kuorossa.
Unohtuissa ajanpoimuun
eipä yllä katsoo loimuun
hänttäräks siks heittyen
-pölypilveen peittyen.

Pentti Pohjola 20041217 (20041217) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu