20051217 Tottahan tämä

Aika kultaa somast muistot
vihertämään laittaa puistot
päivänpuolen ahoilla
herkimpien tahoilla.
Uskalsi et sanoo sanan
aukoellen estoist hanan
näitä syömmes kantelen
ilmitulla antelen.

Ohimenneet oivat hetket
taaksejääneet kulkuretket
päätin silti äännähtää
haavainpelot käännähtää.
Merkitykset, yksipuolta
tuotteli ehk jossain huolta
narskututti moitteilla
riitost ettei loitteilla.

Peräännykset koski mieleen
änkytteitä saaden kieleen
hölmyyttäni toilailin
virhekkyyttäin hoilailin.
Sumentuneet ajankohdat
pyyhkiytyneet unhoon johdat
minuun vielä satuttuu
nurjimmoillaan hatuttuu.

Enemmän kuin, yksinkerta
sieluparka vuosi verta
ohuun annin takia
löytämättä vakia.
Monet moittii, ihan tyhmä
älynpaikal pelkkä hyhmä
tuollalailla orvoks jää
alustselvää fakta tää.

Kohtaloaan ei pääs karkuun
rupeis vaikka isoon parkuun
ellei kaikkii etuja
häntäpuolel retuja.
Täytyy jaksaa montust nousta
virittämään päivin jousta
ilo suur vaik katosi
riemunrynteet patosi.

Pentti Pohjola 20051217 (20051217) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu