Vanha kulkee, vanhanlailla enempiä tietyst vailla moisehen jo uupunut terämmistä nuupunut. Itseänsä pelkäst lähel vaik ois muita, silmännähel etääntynyt paljoista kiin vaan pitäin haljoista. Olpa vauhti joskus toinen nykyinen, ei kävis moinen että pelkäst jässätään riimivähil mässätään. Tääkin passaa tyhjäntilal johon suuntaan vähän hilal mielenrauhan takia paimennellaan vakia. Kukaan meit ei avuks kysy toimes kun ei vauhti pysy ukonhousuin siirrytty rekvisiitaks liirrytty. Unohdellaan avainsanat suljeskellaan useet hanat olla kun näin jaksaisi ilol huomen maksaisi. Monet jäivät kokematta salasanat hokematta arkisesti edeten kuvitteil vaan medeten. Hyötyä kyl hyörinnöistä jos ei puhe enää töistä mieltänsä saa jalottaa uutta tuhruu alottaa. Sivulvilhuist vähän hyötyi eväät kun jo aikoi syötyi rönsyt vielä kukassa täys ei homma hukassa. Unta jos saa riitost yöllä kapineita, keinoinvyöllä onnekastkin olentaa pihikästä polentaa.
Pentti Pohjola 20060116 (20060116) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu