Uhkien alla ois vaikeaa elää irrallaan sellaisist, kiitosta helää riittäis tuot myötää ja lämmintä hoituisi helakast kämmintä. Ystävii piisaisi, paijaamaan meitä kuljettais sorjasti samoja teitä henkiset haavatkin hoituisi eikä niin vähyyttään noituisi. Siinä sais esittää ominta parast kulkemat tuumaakaan irrallaan karast vaistolle antaisi ohjakset unehtuis mälsät ja sohjakset. Arki on useinkin kylmä ja tyly niinkuin tuo sairaus, puussa et lyly rentoa tarvitsee kaivata läheiset laaninsa raivata. Tunnelmat tulevat yllättäin esiin jossa siin paatti uis selkeisiin vesiin eikäpä kirottais kantoja mölyymäl ympäri rantoja. Vahvuus on hillintää, puheises kieles ärräpään tarjonta, aina se pieles hyristäis omia hyviä laarihin saatuja jyviä. Kuunneltais kivoja juttuja yhdes vahvaksi sitoutuis, onnisen lyhdes maailma vaikka se kohisee uomassa etäällä rohisee. Näytettäis tunteita, pelkoja vailla ilo ois seurana läheisil mailla kuinka tuon temppuisi syntymään vastaust vaille nyt pakost jään. Unissa yleensä lojuvat kommat nurinpäin vääntyvät siellä ne hommat lähespä itsestä erossa oleiluu tyhmyyden verossa. Helmiä ei ole kaapissa kasoi joista sais revityks, määrissä tasoi eipä noit tarvi ees haalia keventää paineista kaalia.
Pentti Pohjola 20060122 (20060122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu