20120914-Kerrynkantoa

 

Lupaamatta yhtäänmitään
alkaa silti uutta itään
riimitteisii narrailla
hännistänsä tarrailla.
Oisko tarpeen, erijuttu
ryvettynyt vanhan nuttu
kynnyksille kivuten
mielimäänsä sivuten.

Utuisuuteen sihtaillessa
ilmentymii tihtaillessa
kuuliaisuus kadonnut
tuhrui pinoon ladonnut.
Vierastamaan vetoi alkaa
hempaillessa hevonjalkaa
runoratsun raakkia
umpityhmää kaakkia.

Ei kyl runon haasteit täytä
sielunsisint soreen näytä
arkisuudest alennus
värjyvien valennus.
Kronikkakin ylisana
liian korkeel ukol hana
jonne ei voi tavata
älyllisest ravata.

Yleisesti mahalasku
typötyhjä keruutasku
johon maistoi tarjoais
innosteisest harjoais.
Pännänvarteen sormittunut
kesannollaan normittunut
äijäpahan ähellys
nollaluokan sähellys.

Hölmöö itsee suohontyöntää
tuota aatost ei saa hyöntää
järkisesti pelkoa
yksiyhteen selkoa.
Rapsiskella ronaluonto
vesiselväks saaden juonto
panoksii jos piipussa
antamuksiin riipussa.

Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu