20120916-Aatosluisua

 

Yöllä pidän oven lukos
aamul sattui tuossa tukos
kieli et jäi vapaaksi
ulkoo ettei tapaaksi.
Posti oli ovenrivas
sieltä kun sen näppein hivas
salpa tukki tulemat
esti ulkookulemat.

Avaimella tuli veli
moitemieli siinä heli
ymmärrätkö edes sen
huoltakantavana ken.
Eipä ollut mistään hätä
oivaltaneet eivät tätä
romuksiko luokittaat
vastuuvähää kuokittaat.

Ukoksi kun urkentunut
liikkupuoli surkentunut
könöllensä kellahtaa
siinä sisin sijans saa.
Lepäillessä pännää pyörtää
riiminpätkää jotain hyörtää
älynpuolta valuttaa
heppoistansa taluttaa.

Miki ei viel vanhaa voita
lähtölkelloi täältä soita
tuo ehk joskus tulossa
vihantaa ei kulossa.
Tuhraellaan aatteit ylös
siitäkin mist on nyt hylös
loppusoinnuil sorjaten
äidinkieli horjaten.

Kun on joutoi jonotellut
yksioijost monotellut
rikkaus yh etäällä
etämyksiin vetäällä.
Nöyryys aina etukeulas
ilonlankaakin siin neulas
tosikoks vaik viertävät
olopaikkaa kiertävät.

Pentti Pohjola 20121030 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu