20121105-Taipumia

 

Vaivakaan ei aina vaivaa
aatospuolt kun esiinkaivaa
tuolta löytyy lääkettä
nujertamaan kääkettä.
Halvimmal ei aina löydy
olentojen pesiltöydy
kipurahat maksaen
eteenpäisest jaksaen.

Yksin ei jää täällä kukaan
lähtemällä leikkiin mukaan
jotakin ain tarjolla
kulloisella varjolla.
Pyyhkimällä silmät surust
noussee ponnimmastkin kurust
repaleistaan ehentäin
sit taas kaikki hyvinpäin.

Uusi peittää vanhan vastuun
avaamalla esteet lastuun
näkein jaksaa noukkia
kurismal vaik koukkia.
Suppeeks tietää vaikka, pakin
liepeetleväl avain takin
ilmaannuttaa itseään
tuohon uskoon ainkin jään.

Mestarointi toisten toimi
oman hopan seläs loimi
kun ei konstii kohota
höyryisemmin tohota.
Arvaa ilon vähentyvän
täyden stopin lähentyvän
pelkäämäl ei parane
kohtaa orrel varane.

Jutut juontuu kuten aina
hätäjarruu ethän paina
näkymät näin vaihtuvat
suuret luulot haihtuvat.
Elo meille annettua
kulkutielle kannettua
riemuakin saannissa
tarjomukset jaannissa.

Pentti Pohjola 20130129 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu