20130612-Huomailua

 

Olo nykyy hiljanhysyy
tuossa tullees vielä pysyy
ettei taudit kumoa
tsiikaa kesän lumoa.
Välkkyväistä vedenvilkkuu
kotilahdelt tuolta ilkkuu
hopeaisen hohdetta
pyytäin katsoon kohdetta.

Asuinpaikka näät on mäel
laajemmasti laittoo näel
piriskoita tuulella
sirkutusta kuulella.
Elämä nyt hehkeimmillään
mainen taulu tehkeimmillään
nurkka nautist annettu
köyhäniloks kannettu.

Tuo vaan tahtoo arkeen hukkuu
se, et silmä ohinukkuu
josta voisi ammentaa
reittei linjaan kammentaa.
Nuorena ol aistivampi
hippusistkin maistivampi
äänet, tuoksut, tukivat
rinnanseutuu mukivat.

Metsämaastos oma taika
lehmänkelloin siellä kaika
elikoi kun paimensi
hankaluudet vaimensi.
Suon kul äärel tuoksui nuuhki
kukkain vahvaa habii kuuhki
ihmeellistä antia
aistein juhlaankantia.

Ukkona on, kunhan miten
ikitotust hamppain siten
tunnetilain torjua
päätelmissä horjua.
Kukin näkee, kuulee, aistii
huumaavaiset tuoksut haistii
elo nautein narrattaa
yhä uusiin tarrattaa.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu