20131111-Kauemmasta

 

Tunteita on raskas kantaa
jos vaan niille tilaa antaa
rauha siinä hukuttuu
ongelmaiset tukuttuu.
Vaik oon tällain orpo piru
inhimillist joku siru
elämä on vaikeaa
kantain rinnas haikeaa.

Lipsumiseen ajautunut
kestoltansa vajautunut
älä viitsi loittia
se ei lisää voittia.
Mielenhyvät hukanarkoi
olemmehan vähän parkoi
sydänsyviin upoten
auta ei vaik tupoten.

Etäämmältä vaivast näkee
kuta kukin rinnas käkee
pääsemättä puhumaan
lieventeistä huhumaan.
Raukan nimen saadessansa
ilakoitsee etäkansa
juorut lähtee lentohon
tuikkaa piikkins hentohon.

Ulkopuolla sisint kylmää
haaveet jos ne alkuuns tylmää
selittelyt auta ei
kissako se kielen vei.
Näistä ei oo helppo haastaa
käsilottain turhast raastaa
taakse selän työntämäl
erehdyksens myöntämäl.

Onni toki joitain suosii
pitkimällä elinvuosii
ympäril kun perhettä
muistakaan ees erhettä.
Ymmärtäen yksinolon
kohtapaikkans oman kolon
valoo jostain kajastaa
selitystä siitä saa.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu