20131116-Vahtailua

 

Lauantaihin lampsuteltu
kuu jo puoleen hampsuteltu
Marrasta on ilmassa
sateenmyötä filmassa.
Että mitäk ukko tässä
haparoiva haannonkässä
aiempihin ujuen
riimitoimet sujuen.

Tok myös tässä monet puutteet
niinkuin kynnyksillejuutteet
ilompaahan toivoisi
eikä harmeist voivoisi.
Vaan kun närkkii sieltätäältä
huumorii se hukkaa näältä
lojo toki auttelee
jatkuvuutta tauttelee.

Pahast jäykistynyt selkä
kumartumil suuri telkä
sukat laitteel jalkoihin
ährii uusiin alkoihin.
Toinen varpaist kynnet lyhii
itse huonost köykkyyn kyhii
haivenetkin ajelee
ylikasvuu vajelee.

Orpon jos ois yrtettävä
tuhat haittaa syrtettävä
siihen tilaan joutumat
unohduksiin noutumat.
Runsais vuosis lohjustellaan
hanuril ei ryhdy pellaan
jäänyt pois jo kuvista
ei ees kävis huvista.

Sanoja viel ilo mättää
urkkomtyylil noita lättää
aatosaiheit esille
pääsmät ekstrain pesille.
Karsinassa vähän täällä
tupasesta toimiinäällä
liikunta kun lyhennyt
persail'istuun yhennyt.




Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu