20140927-Lustanmukaan

 

Liikkuminen taitaa loppuu
ainakaan ei siedä hoppuu
saantumast ois etua
parantaisi retua.
Ikää kun on kertyneenä
miten hitsis vertyneenä
tasapaino hukassa
kunne kulloin pukassa.

Tähteitä on enää taidot
enemmistä ollaan vaidot
ikinä ei laadusti
jollaintapaa kaadusti.
Hapuilua ihan liikaa
värilaseil vähän tsiikaa
perustalt ehk pudottu
syystä hankkeet hudottu.

Omapäistä kapeutta
jarrumassa apeutta
vähän vierest vipaten
leikkisästkin hipaten.
Eteen jos tuos nousee seinä
lipsahtaahan aran meinä
pakosalle pyrintää
kankamanniks ettei jää.

Mit tuo sana tarkottanee
ykkösluokast karkottanee
vähemmil siin paineilla
toistenteon maineilla.
Ulappaa ois urnattavaks
älyä kun terois havaks
jumiinjääneel jukuraa
polunpinta mukuraa.

Sinnetänne sihtaillessa
käsikskäyntii pihtaillessa
osumia ohitse
nollanpyöreet kohitse.
Yhä silti otois ohjat
hätkätä ei montunpohjat
ilompia vuotellen
arkiriimei tuotellen.

Pentti Pohjola 20141231 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu