20160803-Tuskantarjoa


Kahdeksan jo vuotta siitä
nuorin veli mist ei kiitä
halvaus kun tavoitti
sängynpohjan havoitti.
Nyt on mies kuin itsens vanki
liikkumista ettei hanki
muiden apuu tarvitaan
et ees tuskaa harvitaan.

Yhdellekään moist ei soisi
jaloillaan ei olla voisi
oma keho komennos
lahja tuossa mik siin jos.
Itselkin täs kunnonhuonoo
pihamaal ei värjää kuonoo
auringosta nauttimat
hapekkaamman auttimat.

Sängynvanki pysyvästi
koko tila kysyvästi
yrittihän toimia
marjat pensaist poimia.
Noita käytti säästämättä
ylikypsiks päästämättä
tauti silti toppasi
vuosiks petiin roppasi.

Innokas ol veli työhön
aamuist aina jopa yöhön
tuulenkaadot korjasi
pinoinpituut sorjasi.
Nytkin halkoi vajas riittää
velipoikaa tuosta kiittää
että jaksoi puuhata
selkävaivois nuuhata.

Umpiterve näit ei mieti
toisen nahkois, oloo vieti
murheen kehen iskies
silmäkulmast löytyy ves.
Henkinenkin tuska tuttuu
ankeaa ei tarvi kuttuu
jaksa veli vaivoissas
esteen olles aivoissas.

Pentti Pohjola 20160929 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu