Kanke V A   po-russki
Filosofia taulukoina

Univerasitetskaja kniga

01 Filosofian neljä aikakautta 

 
Filosofian historiallinen aikakausi Päämielenkiinto filosofiassa
Antiikki -600..300 Maailmankaikkeus (kosmos)
Keskiaika 400..1400. Jumala
Uusi aika 1500..1800. Ihminen ja yhteiskunta
Uusin aika 1900. Kieli

02 Antiikin filosofia 

Osa-alue Päämielenkiinto filosofiassa
Luonnonfilosofia Materian olemus (Thales, Herakleitos ym)
Atomit - tyhjyys (Leukippos, Demokritos ym)
Luvut (Pythagoras ym)
Intellektualismi Ideat (Sokrates, erityisesti Platon ym)
Muoto (form) (Aristoteles ym)
Hellenistinen filosofia Ihmisen itseriittoisuus (kyynikot) 
Ihmisen onnellisuus nautinnoista (epikuurolaiset)
Ihminen ja hänen kosminen kohtalonsa (stoalaiset) 
Viisas vaikeneminen (skeptikot)
Uusplatonismi Hierarkia:
Yksilön etu - Maailman järki - Maailman sielu - Materia

03 Keskiajan filosofia 

Osa-alue Päämielenkiinto Perusidea
Filosofointi uskossa (Augustus) Rakasta Jumalaa, tee mitä tahdot Monoteismi
Jumalakeskeisyys
Kreationismi
Usko Jumalaan
Pelastuksen toivo
Hyvä tahto
Omatunto
Ihmisen hengellisyys
Symbolismi
Uskon ja järjen harmonisointi (Tuomas Akvinolainen) Usko ohjaa järkeä, järki vahvistaa uskoa
Filosofia on johdatus uskoon.
Ihmisen vapaus on järjen halua hakeutua kohti Jumalan täydellisyyttä.

04 Uuden ajan filosofia 

Osa-alue Filosofisten 
peruskäsitteiden 
muodostajat
Päämielenkiinto
1500..1600.   Humanismi
Esteettinen suhde todellisuuteen
1700. Cartesius Selkeät ideat ja teorian deduktiivinen muodostus 
Locke Tietoteoria: sensualismi
1800. Kant Aprioristisuuden periaate ja sen soveltaminen tieteessä ja moraalissa
1900. Hegel Ideoiden universaalinen ja systemaattinen filosofia
Marx Yhteiskunnallisen työpanoksen käsite, kapitalismin kritiikki 
Niezsche 'Järkevien' arvojen kritiikki
Huomautus: Taulukossa vastaten valittua suuren mittakaavan luokittelua uuden ajan filosofiassa otsikko "Filosofisten peruskäsitteiden muodostajat" ei toteudu Renesanssin aikakauden osalta. Ehdottomasti kuitenkin sellaiset renesanssifilosofit kuin Nikolai Kuzanskij, Marsilio Ficino, Giordano Bruno, ansaitsevat mitä korkeimman arvosanan. Sen ohella on tunnustettava, että jopa Renesanssiajan parhaat filosofit eivät onnistuneet luomaan käsitteitä, joita voitaisiin mittasuhteiltaan verrata Descartesin, Locken ja Kantin luomuksiin. 

05 1900-luvun filosofia 

 
Filosofian pääsuunta Päämielenkiinto filosofiassa
Fenomenologia Tietoisuuden "työskentely" ilmiöiden kanssa
Hermeneutiikka Ihmisen olemassaolo maailmassa, olennaisen etsiminen 
Analyyttinen filosofia Kielen looginen analyysi, kielen käyttö
Postmodernismi  Yhteiskunnan hyväksymien sääntöjen tapojen ja arvojen dekonstruointi; pluralismi

06 Ihmisen filosofia 

Filosofian historiallinen aikakausi Mikä on ihminen?
Antiikki Mikrokosmos
Sielu + ruumis: Sielu on ideoiden ilmentymä (Platon). Sielu on ihmisen muoto (form) (Aristoteles) 
Keskiaika Hengellisyys + sielu + ruumis; hengellisyys on ihmisen ja Jumalan välinen side uskon, rakkauden, toivon, omantunnon kautta 
Uusi aika Järjellinen ja järjen lakien mukaan toimiva olento (Locke, Kant) 
Yhteiskunnallisten suhteiden ilmeneminen (Marx) 
Tahtova ja pelokas olento (Nietzsche) 
Uusin aika Olento, joka valloittaa maailman fenomenologisen tiedostamisen kautta (Husserl ja muut fenomenologit) 
Olento, joka elää maailmassa ja pyrkii ymmärtämään sitä kielen ja kokemisen kautta (huoli, pelko, tulevaisuuden toivo) (Heidegger ja muut hermeneutit) 
Olento, jonka raja, varsinainen luonto on kieli (Wittgenstein, Ostin ja muut analyytikkofilosofit) 
Olento, joka erottautuu yhteiskunnan normeista, kapinoi yhdenmukaisuutta vastaan (Derrida, Foucault, Liotar ja muut postmodernistit) 
Olento, jossa tiedostamaton vallitsee tiedostavaa (Freud ja hänen seuraajansa) 

07 Yhteiskunnan filosofia 

Filosofian historiallinen aikakausi Mikä on yhteiskunta?
Antiikki Ihmisten yhteisyys, ihmisten, jotka enemmän tai vähemmän onnistuneesti elävät oikeudenmukaisuuden lakien mukaan
Keskiaika  "Maanpäällinen valtakunta", joka pyrkii "taivaan valtakuntaa" kohti
Uusi aika Ihmiset, jotka elävät itsensä asettaman yhteiskuntasopimuksen mukaan (Locke, Rousseau) 
Ihmisten työtätekevän yhteistoiminnan tulos (Marx) 
Uusin aika Ihmisten sosiaalisten toimintojen järjestelmä, jonka mielekkyys määräytyy arvostusten perusteella (Weber, Parsons, Sorokin ym) 
Kommunikaatio, ihmisten normien mukainen keskinäinen suhde hyvin organisoidussa keskustelussa (Habermas ym) 
Huomautus. 1900-luvun filosofiassa yhteiskuntaa luonnehditaan vastaten sen valitsemia arvosuuntauksia. Mutta on otettava huomioon, että tie näihin arvostuksiin voi olla erilainen, erityisesti: fenomenologinen, hermeneuttinen, analyyttinen, postmodernistinen.
 

08 Kolme tärkeintä arvoa 

Ihmisen elintoiminnan piiri Tärkein arvo
Käytännön elämä  Hyvyys
Tunne-elämä ja estetiikka  Kauneus
Tieteellinen toiminta  Totuus 
Huomautus. Arvo on tulkinta, jossa subjekti tai ryhmä ihmisiä ilmaisee käsityksiään. Jokainen tulkinta toteutuu tiettyä filosofista menetelmää käyttäen.

09 Kauneuden filosofia 

Filosofian historiallinen aikakausi Mitä on kauneus?
Antiikki Kosmisesti harmooninen ja sopusuhtainen 
Keskiaika Jumalaisen symbooli 
Uusi aika Taiteen tuotteiden luonnehdinta, joka muodostuu järjen sääntöjen mukaan, johon vaikuttavat symmetrian, mittasuhteiden, mittojen, harmonian, tyylin yksinkertaisuuden, komposition tasapainoisuuden periaatteet (klassisismi) 
Taiteen tuotteiden luonnehdinta, johon sisältyy monenlaisia persoonallisuuden ominaisuuksia, kuten huumoria, ironiaa, leikkimieltä, satiiria (romantiikka) 
Uusin aika Arvo, joka tuotetaan fenomenologisen menetelmän pohjalta ja joka ilmaisee ihmisen yhteisyyttä ja taiteen tuotetta (fenomenologia) 
Taiteen tuotoksen olemus, sen avautuminen ihmiselle totuutena (hermeneutiikka) 
Emotio (analyyttinen filosofia) 
Mielikuva reaalisesti esittämämättömästä, joka nostattaa ylevyyden tunteen (postmodernismi)
Huomautus. Kauneudella ymmärretään tässä tapauksessa pääarvoa ihmisen tunne-elämässä ja estetiikassa. Toisin sanoen, kauneutta ei aseteta ristiriitaan erinomaisen ja ylevän kanssa. 
 

10 Hyvyyden filosofia 

Filosofian historiallinen aikakausi Hyvyyden ihanteet  Ihmisen perushyveet
Antiikki Hyvä Viisaus, oikeudenmukaisuus, miehekkyys
Keskiaika Jumala Usko, rakkaus, toivo, omatunto
Uusi aika Harkitseva vapaa ihminen (Locke, Rousseau)
Kategorinen imperatiivi (Kant)
Yhteiskunta ilman riistoa (Marx)
Yli-ihminen (Nietzsche)
Harkitsevaisuus, vapaus (Locke, Rousseau) 

Järkevyys, vapaus (Kant)
Omistautuminen proletariaatin asialle (Marx) 
Vallanhalu (Nietzsche)

Uusin aika Myönteiset arvot (fenomenologia)

Yksimielisyyden saavuttaminen olennaisessa (hermeneutikot)
Kyky oppia kielen analyysin avulla tapahtumien seurauksista (analyytikot) 
Logo- ym sentrisimien dekonstruktio (postmodernistit) 

Taito käyttää fenomenologista menetelmää 
Riittävä kyky vastata asioden vaatimuksiin 
Johdonmukaisuus toiminnassa 

Kyky omaksua pysyviä arvoja 

11 Kolme käsitettä aistinvaraisesta tiedostamisesta 

Filosofinen käsite Käsitteen perussisältö
Locken Tuntoja kombinoidaan, vertaillaan, alistetaan abstraktioille. Tuloksena subjekti muodostaa tietoisuudessaan monimutkaisia tuntoja, tietoa suhteista, ideoita 
Kantin Tuntoja järjestellään siten että ne vastaavat aprioristisia periaatteita 
Husserlin Tuntoja verrataan kuvitelmien virtaan, niin muodostuu eidos (~idea), jonka merkkinä on käsite ja ilmaisu. Fenomenologinen toiminta tekee mahdolliseksi perustuntojen arvioinnin.

12 Mitä tarkoittaa rationaalinen tiedostaminen? 

 
Filosofian 
historiallinen 
aikakausi 
Rationaalisen  tietämyksen luonne 
Antiikki Ideat - tämä on yleistä, joka on olemassa oman itsensä vuoksi ja kuuluu asioiden olemukseen. (Platon) 
Olennainen - asian muoto, sen sisäinen ykseys, jonka luonne on ilmaistu logiikan säännöissä (Aristoteles)
Keskiaika Rationaalinen tieto toimii käyttäen universaaleja, jotka ilmaisevat yleisen totuuden; yleinen totuus muodostuu Jumalasta, ihmisten ajatuksista, itse asioista (keskiajan realistit)
Yleistä totuutta ei ole, sanoilla tarkoitetaan yksittäisiä asioita (nominalistit) 
Yleinen totuus ilmenee ajatuksina - yleistämisenä, käsitteinä (konseptualistit) 
Uusi aika Ihmisellä on synnynnäisiä selkeitä ideoita, joilla voidaan operoida deduktion sääntöjen mukaan (Descartes, Leibnitz). Tämä on rationalismia 
Ihminen toimii noudattaen ennen kokemusta olemassa olevia (aprioristisia) periaatteita, jotka määräytyvätn logiikan mahdollisuudet (Kant) 
Ajatukset ovat tuntojen työstämisen tulos (Locken sensualismi) 
Ajattelu on tuntemuksen korkein aste, tieteen puutteiden korjauskeino, joka sallii ideoilla operoinnin (Hegel) 
Ajattelu ja logiikka ovat kuvittelua, käytäntöä sen massatilanteissa (Marx) 
Uusin aika Rationaalinen tiedostus on yleistämistä, joka saavutetaan fenomenologisen toiminnan tuloksena (fenomenologit) 
Logiikka on kielen sääntöjä, jotka ensi sijassa koskevat ilmaisun tarkoitusta ja merkitystä (analyytikot) 

13 Kolme nykyistä käsitystä totuudesta 

Totuuden käsite Totuuden määräytyminen 
Vastaavuus Ilmausten vastaavuus suhteessa tosiasioihin
Koherenssi Ilmausten sopusointu, niiden ristiriidattomuus 
Pragmatia Vakuuttuneisuus, joka mahdollistaa käytännön toimien menestyksellisyyden

14 Mitä tarkoittaa totuus? 

Filosofian historiallinen aikakausi Totuuden luonne
Antiikki Totuus on idean ilmentymä (Platon) tai olemus (Aristoteles) 
Keskiaika Jumala on totuus
Uusi aika Totuus vastaa havaintoja ja ideoita tosiasioista
Uusin aika Totuus avautuu asioiden olemuksena (hermeneutikot) 
Totuus on ilmauksen ominaisuus, joka vastaa tosiasioita (analyytikot)

15 Tieteellisen tutkimuksen tasot 

 
Tieteellisen tutkimuksen taso  Tutkimuksen tavoite
Empiirinen Saada uusia kokeellisia tosiasioita 
Verrata teoriaa tosiasioihin, todentaa sen tehokkuus 
Teoreettinen Suorittaa kokeellisten tosiasioiden teoreettinen tulkinta 
Keksiä uusi teoria, joka olisi tehokkaampi kuin edellinen 

16 Kolme teoreettista menetelmää 

Teoreettinen menetelmä Luonnehdinta
Aksiomaattinen Teorian perusteella valitaan aksioomat.
Aksioomista johdetaan teoreemat. Tiedon ja kokeellisten tosiasioiden vertailua ei suoriteta. 
Hypoteettis-deduktiivinen Lähdetään hypoteeseista, niistä johdetaan uutta tietoa. Hypoteesien tehokkuus ilmenee teorian ja kokeellisten tosiasioiden vertailussa.
Kuvaileva Suoritetaan tosiasioiden keräämistä ja kuvausta, niiden vertailua, etsitään invariansseja 

17 Kielen filosofia 

 
Kielen filosofinen käsite Kielen filosofisten käsitteiden pääsisältö
Sanojen filosofia Sana on kielen ja tekstin yksikkö. Sana on idean ilmentymä (Platon), olemus (Aristoteles, Losev), Jumala (keskiajan filosofit). Sana on (metka?), asioiden yksikäsitteisyyden merkitys tai tunnusmerkkien yksikäsitteisyyden merkitys (nominalistit)
Lauseiden filosofia Kielen, tekstin pääyksikkö on lause, ilmaisu. Lause, jos se muodostetaan oikein, sisältää tarkoituksen ja merkityksen, se on totuuden tai valheellisuuden funktio.
Arvoarvostelmien filosofia Kielen pääyksikkö on teksti, jolle on tunnusomaista tekijän arvostusten, niiden tavoitteiden ilmaiseminen, joiden saavuttamiseksi se laaditaan.

18 Tekniikan filosofia 

Filosofian historiallinen aikakausi Tekniiden luonteen tulkinta
Antiikki Tekniikka on käsityöläisen taidon sovellus. Yleinen tietämys on korkeampaa kuin tekninen tietämys.
Keskiaika Tekniikka on ihmisen luovaa toimintaa heijastuksena Jumalan luomistyöstä
Uusi aika Tekniikka on ihmisen tieteellisen tiedon sovellus, tekijä, jonka avulla ihminen vapautuu luonnosta. 
Tekniikka on itsenäinen voima, joka työn avulla määrää yhteiskunnan kehityksen (Marx) 
Uusin aika Tekniikka fenomenologisen toiminnan ollessa puutteellista on tieteen jatke ja yhdessä sen kanssa pienentää ihmisen elinpiiriä (Husserl ja muut fenomenologit) 
Tekniikka on turmio, vaara, jonka ihminen on luonut itselleen ajattelematta sen sisältöä ja ennen kaikkea sitä, missä määrin tekniikka vastaa ihmisen olemusta maailmassa (Heidegger ja hermeneutikot) 
Tekniikka on ihmisen rationaalisuuden ilmentymä (analyytikot) 
Tekniikka ilmaisee aikamme teknisen elämäntavan sopivinta sovellutusta, tarkemmin, teknisen elämäntavan filosofiaa (G P Shtshedrovitskij) 

19 Luonnon filosofia 

 
Filosofian historiallinen aikakausi Luonnon tunnuspiirteiden tulkinta
Antiikki Luonto on kosmoksen orgaaninen osa. 
Usein luonnolla katsottiin olevan sielu
Keskiaika Luonto on Jumalan luoma oman suunnitelmansa mukaan. Hierarkiassa Jumala - ihminen - luonto nimenomaisesti viimeinen sija kuuluu luonnolle 
Uusi aika Luonto on ihmisen vastavoima.  Ihminen joutuu sen täydellisesti omistamaan. 
Uusin aika Luonto on kuvitelma, joka ihmisen luovan toiminnan ansiosta muuttuu järjen, noosferin hallitsemaksi valtakunnaksi. (V I Vernadskij, T de Sharden) 
Luonto on ihmisen elinympäristö. Ihminen voi ymmärtää luontoa hermeneuttisen menetelmän ansiosta (hermeneutikot) 
Luonto on kotimme, jota on rakennettava rationaalisuuden lakien mukaan, ottaen  huomioon ihmisen toiminnan kaikki mahdolliset seuraukset. (analyytikot) 
Luonto on monimutkainen järjestelmä, jolle on tunnusomaista epätasapainotilat. Ihmisen tulee kaikin keinoin pyrkiä edistämään luonnon ja yhteiskunnan yteistä evoluutiota. (synergeettinen käsitys) 

20 Toinen sukupuoli 

Miehisyys Naisellisuus Nuoruus
Loogisuus, taipumus yleistykseen, abstraktiseen ajatteluun, rationaalisuuteen, päättäväisyyteen, pitkäjänteisyyteen, vallankäyttöön Intuitiivisuus, kiinnostus konkreettisuuteen, tunneperäisyyteen, sentimentaaliksuuteen, varovaisuuteen, seikkaperäisyyteen, empatiaan, muuttuvaisuuteen Elämän välittömyys, pyrkimys epämuodolliseen seurusteluun, epäkäytännöllisyys, taipumus uudistuksiin, vapaudenrakkaus 

21 Kasvatuksen kaksi tulkintaa 

Koulutus on valmistautumista Koulutus on kulttuurin saavutusten omaksumista
Koulutus on tie niiden seikkojen soveltamiseen, joita tarvitaan välittömästi tulevassa työpoaikassa. Ei mitään ylimääräistä, vain välttämättömin. Työpaikan filosofiaa ei tarvita. Koulutus tähtää ihmisen liittämiseen mahdollisimman täydellisesti ihmisen koko kulttuuriperintöön. Koulutusta tarvitaan, mutta sen idea on sellaisten arvojen kuten totuus, hyvyys, kauneus, luovuus, vastuu monipuolisessa viljelyssä. Filosofialla on koulutuksessa pysyvä sijansa. 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20020614 (20020614) o o AJK kotisivu