Lehtovaara Anna 
Ihmiskuvasta, elintasosta elämänlaatuun jne.

Ihmiskuva rakentuu jo perheessä, lapsena vanhempien myötävaikutuksella ja esimerkillä. Mikä sitten on geenien osuus ja mikä kasvatuksen osuus, kun huomaan itsestäni, että teen joitakin asioita kuten äiti tai isä teki.
 

Kasvamis- ja vanhenemisprosessi 

Viisikymppisenä ajattelee maailmasta jo suurpiirteisemmin kuin nuorena. Suru ei välttämättä ole niin ehdoton ja kuolema tulee läheisemmäksi. Alkaa tajuta elämän rajallisuuden. Nuorena sitä ei pystynyt käsittämään. Silloin elämä tuntui jatkuvan loputtomiin ja mahdollisuuksia näytti olevan paljon. Sittemmin elämä karsii mahdollisuudet ajan kuluessa ja minäkuvaan tulee joustoa, kun tajuaa oman rajallisuuden suhteessa aikaan.

Ajatella, että sielulle on saatu mitattua noin-painokin! 50 g. Energian häviämättömyyden lain mukaisesti tuo 50 g olisi sitten energiaa jossain toisessa muodossa.

Hertsileijaa! Itsekkyys olisikin sivistyksen pohja!! Enpä ole moista aiemmin tullut ajatelleeksi. Olen kyllä tajunnut, että uteliaisuus on sivistyksen perusta, mutta että itsekkyys…?? Dawesin periaatteet lienevät yhtenevät nykyajan talousajattelulle – todennäköisesti hän olisi tyytyväinen nykysivistyksen tasoon Suomessa. Tämän päivän ihmiskuvaan kuuluu oleellisesti käsitellä asioita taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Ketonen näkee aivan oikein, että ihminen on tällaisessa kulttuurissa hyödyllinen väline; tekee työtä, maksaa veroa, kuluttaa ja siten vahvistaa toiminnallaan teknisen kulttuurin valtarakenteita - mutta on kuitenkin ihmisenä ulkopuolinen (Ketonen mainitsee lapset ja vanhukset, mielestäni myös työssäkäyvä, tätä kulttuuria ylläpitävä on ihmisenä ulkopuolinen).
 

Omaehtoinen elämä ja minäkuva 

Ainakin pitäisi pyrkiä omaehtoiseen elämään ja minäkuvan rakentamiseen. Se olisi vapautta, aitoa sellaista. Mutta jos kaikki saavuttaisivat omaehtoisen minäkuvan vapaana valtakulttuurista ja kasvatuksesta, mitä se tekisi yhteiskunnan rakenteille? Eikö tämä tekninen kulttuuri ole tavallaan turvallinen; siinä muutos tapahtuu aina ”vain parempaan” suuntaan ja yhteiskunnan rakenteet pysyvät lujina (jos nyt jotkut sitten voivatkin huonosti).

Ihmisen perustava tarve järjestää tietoisuutensa jonkin idean tai aatteen varaan lienee luonnon tarkoituksenmukaisuutta; yksi tarkoituksenmukaisuus sillä olisi juuri kulttuurien muodostumisen ja kehittymisen mahdollistaminen. Toinen merkitys sillä voisi olla ihmislajin säilymisen kannalta; idea tai aate on jonkinlainen turva ja tuki, jonka varassa on hyvä ponnistella, eräänlainen voimanlähde. No, aatteilla ja ideoilla on huonot puolensa, kun niitä voi käyttää ihmisten manipulointiin. Tuntuu siltä, että tuolla ihmisen tarpeella ideoihin ja aatteisiin, saattaisi olla merkitystä ihmislajin säilymisen ja kehittymisen kannalta. Ihmisessä olisi siis tällainen sisäänrakennettu ajatusautomaatio, joka varmistaa, että ihmislaji jossain määrin vetää ”yhtäköyttä”.
 

Ketosen kirja 

Tämä Ketosen kirja on tosi mainio. Jako uskonnolliseen ja tieteelliseen tietoon perustellusti on mielenkiintoinen. Huomautus siitä, että ateistikin on tähän jakoon mukautunut, tarkoittaa, että ateistin perustelut Jumalan ei-olemassaolosta lähtevät samoista lähtökohdista kuin uskovan eli tunnepohjaisesti niiden tietojen osalta, mitä ei voida tutkimalla todistaa.
 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita tähän nimesi:

..ja sähköpostiosoitteesi:

Tämän palauteviestin saa Anna Lehtovaara ja kopion Asko Korpela.

Asko Korpela 20010219 (20010219) o o AJK kotisivu