Pyykönen Annikki 
3. Elintasosta elämän laatuun

Ketonen kuvaa ihmisen tärkeyden määrittelyä surullisen osuvasti. Olemme juuri niin tärkeitä kuin voimme valtakoneistoa hyödyttää: työntekijänä, veronmaksanjana… (Hätä eläkkeelle siirtyvästä ns. suuresta ikäluokasta on kai ajankohtaisin keskustelun alue?)

Ihmisen minuuden leimasta yhteisöllisenä olentona, jopa koneiston osana, on ajankohtaisuudessaan vaikuttava kuvaus. Oma arvomaailma estää näkemästä muita arvoja, sanoo Ketonen. Hän on aika ehdoton siinä, ettei ihminen opi arvostamaan muita kuin omiin intresseihin sopivia mielipiteitä. Voisiko asiaa näin yleistää? 
 

Tekninen kulttuuri 

Nykyinen teknisen kulttuurin elämäntapa ei viehätä, haikaillaan entiseen. Kuuntelen silmät kirkkaina äitini kertomuksia 1930- ja 1940- luvun elämäntavoista, työstä ja talkoohengestä maaseudulla. Muistan lapsuusajan puintitalkoita syksyisin ja sitä puheensorinaa, väenpaljoutta ja hien hajua…

Ne ajat ovat tosiaan takan, eikä paluuta ole. 
 

Yksilölliset odotukset 

Kirpaiseva kuvaus yksilöllisestä ihmiskuvan odotuksista, mutta niin totta! Etenkin vaimoja arvostellaan miehensä kasvattajiksi. Lasken itse leikkiä aiheella avioerojen yleistyttyä: olen niin laiska, etten viitsi kasvattaa uutta miestä, joten on tyydyttävä entiseen. (Huumorinlajini on isäni peruja ja sisarukseni erittäin tyytyväisiä sen perinnön ohimenosta.) 
 

Toivo tulevaisuudessa? 

Ketonen antaa meille uskoa siihen, että olemme oppineet paljon, että meillä on vähemmän sidonnaisuutta valtaan ja olemme mukautuvaisia. Itseluottamus ja sen kautta oman arvonsa tunteva ihminen kokee turvallisena tulevaisuuden. Kyky nähdä omat rajansa ja mahdollisuutensa, mutta antaa arvon toisten osaamiselle ja tavoitteille voisi olla yksi avain?
 
 

Palautetta 

jessi: kysymyksiä ajattelun ahtaudesta tai avaruudesta

jessi:  "Hän on aika ehdoton siinä, ettei ihminen opi arvostamaan muita kuin omiin intresseihin sopivia mielipiteitä. Voisiko asiaa näin yleistää?

Minua lähiaikoina kiinnostanut kysymys on se, että voiko suvaitsevainen elämänasenne muuttua monistiseksi ts. ehdottomaksi ja muita ahtaampia elämänasenteita syrjiväksi asenteeksi? Voiko suvaitsevainen suvaita suvaitsematonta tai voiko relativistinen, eli arvojen ehdottoman suhteellisuuden hyväksyvä kanta muuttua suvaitsemattomuudeksi esimerkiksi monisteja kohtaan? 

Wed, 14 Mar 2001 20:51:18 +0200 (EET)
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän (automaattinen rivinsiirto ei toimi).

Kirjoita tähän nimesi:

..ja sähköpostiosoitteesi:

Tämän palauteviestin saa Annikki Pyykönen ja kopion Asko Korpela.



Asko Korpela 20010315 (20010218) o o AJK kotisivu