Korpela Asko 
05 Tulevaisuudesta tietäminen

Ovat mainioita nämä Ketosen lähtökohtien selvennykset: menhiirit ja tässä tämä 2500 valovuotta. Näin kai se pitää olla, filosofiassa mennään asioiden taustalle, ja kun mennään, niin mennään kunnolla. Relevantin vaihteluvälin (relevant range) tarkastelu on todellakin syytä aloittaa ääripäiden tarkastelulla, vaikkeivät ääripäät käytännössä eteen tulisikaan. Valo kulkee suoraan, mutta äärimmäisessä tapauksessa se taipuu sittenkin. Jo ihan käytännön sovelluksessa tämä tulee kysymykseen navigoinnissa merellä. Jo kauan on tunnettu valon taipuminen ilmakehässä ja tarpeellinen korjaus sekstantin antamaan lukemaan, oliko 3-4 kulmaminuuttia vai -sekuntia? Aurinko siis paistaa hetken ajan vielä senkin jälkeen kun se todellisuudessa on painunut horisontin alapuolelle. Ennusteissa olen itse tavallaan ollut ammattimies, sillä ekonometrisella mallilla olen AJKA-ennusteita tehnyt vuodesta 1976 lähtien. Niiden aikaväli on aina ollut 2 vuotta, niistä jälkimmäinen hyvin epävarma. Ennustamista koskevat Ketosen mietteet sipaisevat sen vuoksi hyvin läheltä. Kaikki mitä Ketonen näistä asioista sanoo, on täysin sopusoinnussa omien aivan muuta kautta syntyneiden käsitysteni kanssa. 
 

Mitä tietoa? 

Muistuu mieleen, että jossakin kerrotaan skolastikkojen väitelleen päiväkausia aasin hampaiden lukumäärästä vaivautumatta tarkistamaan asiaa lähimmän aasin suusta. Ehkä olikin epätietoisuutta siitä mistä aasi löytyisi, ehkä hyvinkin läheltä. Olen ymmärtänyt, että skolastikko on, sanotaan varovaisesti, muun kuin empirismin edustaja. Jo Ketosen esitystavasta voidaan päätellä että hän puhuu ennustamisesta empirismin hengessä. Sitä on ollut myös oma ennustetoimintani. Tiedot ennusteen tekemistä varten hankitaan tämän koulukunnan mukaan havaintoaineistona elävästä elämästä. Mutta mitä tietoa? Kun talousennustetta tehdään tarvitaan tietoa talouden rakenteesta ja sisäisistä eli endogeenisista ja ulkoisista eli eksogeenisista riippuvuussuhteista, syy- ja seuraussuhteista. Se kuinka pätevästi nämä pystytään arvioimaan ratkaisee paljon. Jo vastattaessa kysymykseen Mitä tietoa? on syytä pitää mielessä empiirisen tiedon stokastinen luonne. Stokastisuus on eksakstin  vastakohta ja tarkoittaa, että havainto ei ole tarkka. Siihen voi liittyä mittausvirhettä, havaintovirhettä ja ties mitä muuta vielä. Siis tieto on epävarmaa, mutta sitä voidaan käsitellä tilastotieteen menetelmillä, jotka tekevät mahdolliseksi selvittää virheen vaihteluvälin halutulla todennäköisyydellä.
 

Kausaalisen ennustamisen kaavio 

Täsmälleen Ketosen esittämä kausaalisen selittämisen kaavio on käytössä myös talousennusteissa. Näyttää helpolta, ei tarvita muuta kuin kaksi asiaa: (1) alkuehdot, (2) hyvin perusteltu teoria. Se kolmas eli ennuste voidaan näistä loogisesti johtaa. Pitää paikkansa, mutta ei paljoa auta käytännön toiminnassa. Mitkä alkuehdot ovat relevantteja? Mikä teoria? Tähän leviää koko ennustebusiness. Kuitenkin: 'Tehdään niin hyvin kuin osataan' pätee. Talousennusteista ollaan yhtä kiinnostuneita kuin sääennusteistakin.
 

Ennustamisen vaikeus 

Suorastaan lohdullista on lukea, että myös luonnonlakeihin perustuva ennustaminen saattaa mennä pahasti harhaan. Talousennusteiden harhaisuuden tietää jokainen. Itselle on muodostunut mielikuva, että se on jotenkin verrattavissa juuri sääennusteisiin, ehkä eivät ole talousennusteet niinkään hyviä. Tuntuu, että sääennusteet ovat viime aikoina käyneet tarkemmiksi. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, sääennusteet tehdään eräänlaisella analogia-periaatteella: etsitään valtavasta vuosien, vuosikymmenten aikana kertyneestä havaintoaineistosta mahdollisimman hyvin ennustushetken tilanteen mukaisia tilanteita ja esitetään ennusteena se mitä sitten seurasi vastaavassa tilanteessa puuttumatta sen syvemmin niihin syihin, jotka olivat tilanteen takana. Talousennusteet perustuvat ehdottomasti kausaliteettiin eli käsityksiin syy- ja seuraussuhteista. 

Parikymmenvuotisella ennustaja-urallani tulin siihen käsitykseen, että ennustajat eli Suomessa puolen tusinaa tutkimuslaitosta ja pankkia ajautuivat vähitellen eränlaiseen 'käsikynkkä-tilanteeseen', uskalsivat esittää vain hyvin vähän toisistaan poikkeavia ennusteita ja siis seisoivat ja kaatuivat kaikki yhdessä. Tähän voidaan 'pikkupirullisesti' todeta, että samoilla kokkareilla ravasivat ja samat 'ensi-käden tiedot' saivat, miksi eivät siis olisi tulleet samoihin tuloksiin, syteen tai saveen. Erinomainen mahdollisuus instituutioista riippumattomalle, millekään rahataholle vastuussa olemattomalle meikäläiselle, 'orvolle pirulle' vetää välistä ja esittää jotakin omaperäistä. Omaperäisyyden takana oli myös tiukempi pitäytyminen hyväksi havaittuun teoriaan, paremminkin kuin harhautuneeseen tai jopa tahallaan harhaan johdettuun ensi-käden cocktail-tietoon. On selviä osoituksia, että joskus se kannatti. Uran jo loputtua toi vielä kiitosmaininnankin.
 

Tulevaisuuden ennakoinnin kaavio 

Edellä oli 'kausaalisen ennustamisen kaavio', tässä on 'tulevaisuuden ennustamisen kaavio'. Mikä ero? Lähinnä vain se, että jälkimmäisessä aika on mukana. Aikatekijä on otettu erääksi selittäväksi muuttujaksi, vaikuttavaksi tekijäksi. Tässä voidaan mennä tietysti myös äärimmäisyyteen ja todeta, että 'aika selittää kaiken'. Talousennusteissa on sekä kausaali- että aika-aspekti. Talousennusteesta tekee talousennusteen juuri se, että siinä on mukana taloudellinen kausaliteetti. Trendiennuste on eräs tärkeä taloudellinen ennuste, mutta itse asiassa siinä ei ole mitään taloudellista, koska selittävänä muuttujana on pelkästään ajan kuluminen, tapahtumat esitetään vain ajan funktiona. Teekkari on yhtä pätevä trendiennusteen tekijä kuin ekonomikin. Vasta taloudellisten syy- ja seuraussuhteiden huomioon ottaminen tekee talousennusteesta talousennusteen. Trendiennuste on myös eräänlainen nolla-vaihtoehto. Talousennusteella on arvoa vasta, jos se on edes vähän parempi kuin trendiennuste. Siis jos ennustetaan esim bruttokansantuotoksen kasvua, lähtökohta on havaintojen perusteella vain aikaa selittävänä muuttujana käyttäen laskettu trendi. Aidossa talousennusteessa otetaan (ajan lisäksi) huomioon kysynnän ja tarjonnan ja niiden komponenttien vaihtelut ja aikojen kuluessa kertynyt talousteoria. 
 

Periaatteelliset vaikeudet 

Onpa mainio Ketosen esittämä esimerkki kaiken sen taustalla, mikä minulle on ennestään tuttua öljykriisistä. Olin nimittäin juuri Yhdysvalloissa 'ennustamista opiskelemassa' eli rakentamassa omaa ekonometrista kansanatalouden malliani, kun öljykriisi puhkesi syksyllä 1973. Siihen aikaan ekonometriset mallit olivat huippumuotia ja niiltä odotettiin paljon. Tietokone oli tehnyt mahdolliseksi sen melko laajan havaintoaineiston tilastomatemaattisen käsittelyn, joka näissä 'kaikki riippuu kaikesta' malleissa tarvitaan. Niissä laaditaan aikasarjatilastotietojen perusteella melko yksityiskohtainen kuva kansantaloudesta talousteoriaan perustuen. Niihin sisältyy dynamiikkaa eli aikatekijä. 

Tilastoanalyysin perusteella selvitetään mallin muodostaman matemaattisen yhtälöryhmän kertoimet ja niihin liittyvä epävarmuus ja sen jälkeen yhtälöryhmä ratkaistaan ja saadaan yhtä monen muuttujan arvo menneisyydessä ja annetuin olettamuksin myös tulevaisuudessa kuin yhtälöryhmässä on yhtälöitä. Minun mallissani loppuvaiheessa 48 muuttujaa, joukossa kaikki tärkeimmät kansantalouden tunnusluvut, kuten taloudellinen kasvu, työllisyys ja työttömyys, inflaatio, kulutus, pääomanmuodostus ja ulkomaankauppa. Talouspolitiikan instrumentit kuten tupo, verotus ja julkiset menot ovat mukana annettujen tekijöiden puolella. Niistä on oltava oletusarvot, kun tulevaisuutta ryhdytään selvittämään eli tekemään ennustetta. 

Eräs keino näiden olettamusten selvittämiseksi on juuri trendiarvojen laskeminen eli selvitetään taphatunut kehitys, esim tupoprosentti viime aikoina ja käytetään sitä ensi vuodelle ja seuraavalle. Mallin avulla lasketaan siis, mitä tapahtuu, jos tupo ym oletusarvot kehittyvät niin kuin ne ovat viime vuosina kehittyneet. Helposti voidaan tietenkin laskea myös vaihtoehdot: mitä jos tupo on prosentin verran pienempi tai prosentin verran suurempi kuin se on ollut keskimäärin esim viimeisten 10 vuoden aikana. Tällaisten ennustelaskelmien lopputulokset ovat yksiselitteisiä lukuja, markkoja, prosentteja, tuhansia työttömiä jne. Mutta kuinka oikein ne ovat, se voidaan nähdä vasta, kun aika on kulunut ja nähdään miten kävi. Vaikeutena ennustetta tehtäessä on juuri sen oikean talousteorian läytäminen: riippuuko kulutus saman vuoden tulosta vai ehkä myös kuluttajan tottumuksista ja missä suhteessa kummastakin, miten pääomanmuodostus määräytyy, mistä vienti riippuu ja miten...
 

Aatteellinen tausta 

En ole tiennytkään, että futurologia on niin vanha asia. Muistaakseni omana opiskeluaikanani 1960-luvulla ei juuri futurologiasta puhuttu ja Ketonen mainitsee kuitenkin vuosiluvun 1943. Olen ymmärtänyt että futurologiassa on erityisesti käytetty ns skenaariotekniikkaa ja mielestäni se tuli pinnalle ja kukoisti 70-luvulta lähtien. Skenaariotekniikassa ei tarvita niin yksityiskohtaista tilastoaineistoa kuin ekonometriassa, jossa yksityiskohtainen numeerinen tilastoaineisto on ehdoton edellytys. Skenaariotekniikassa laaditaan pidemmän ajan kehitysnäkymiä, 10, 20 vuoden jänteellä suunnilleen sellaisella tarkkuudella kuin että 'jos öljyteollisuudella menee hyvin / kuten tähän asti / huonosti, niin mitä sitten tapahtuu? Samaan tapaan muu taloudellinen kehitys, yhteiskuntakehitys, luonnonolojen kehitys. Sekä varsinaiset talousennusteet että skenaariot eivät ole vain tiedon tavoittelua tiedon vuoksi vaan niiden varassa tapahtuu paljon kauaskin tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua. Monet projektit, esim energiahuolto, ovat niin hitaasti toteutuvia, että suunnittelun pitää tapahtua pitkällä jänteellä. Ydinvoimalaa rakennetaan hyvälläkin teholla kymmenenkin vuotta.
 

Vaikutus tulevaisuuteen 

On hyvä ja tärkeä huomio Ketoselta: 'On hyvin mahdollista että ne tekniset elämänmuodot, joihin kiinnitetään päähuomio, vievät resurssien vähetessä tilanteihin, joita ei voida aavistaa. Niiden erityinen luonne ei voine olla, paitsi pinnallisesti, ilmaistavissa teknisin termein.' 
Myös tulevaisuutta koskevan tiedon todennäköisyysluonteen korostaminen on hyvä ja tärkeä asia. 'Tieto tulevaisuudesta on todennäköistä tietoa siitä, mitä tulevaisuus voi ja mitä se ei voi olla ja mitä tietyistä edellytyksistä tulevaisuuteen nähden todennäköisesti seuraa.' Sitä ei voida sanoa, mitä tiettynä päivänä tietyssä paikassa tapahtuu.
  

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita tähänn nimesi:

..ja sähköpostiosoitteesi:

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20010301 (20010301) o o AJK kotisivu o AjkFilo