Pyykönen Annikki
3 Kokeilu

Edes Härmälän irvileuka Herman ei uskalla kuitenkaan ääneen kiusoitella, vaikka aivan kielenpäässä kutikin kysymys, kuinka käy ja revitäänkös vielä monenkin vuoden almanakat, ennen kuin piippu on valmiiksi porattu. Ensi talvena alkaa joka tapauksessa uusi poraus.

 

Kriitikkojen ymmärtämättömyys

Minua hämmästyttää ja ihastuttaa taas kerran, miten uskottavasti ja inhimillisellä lämmöllä kirjailija osaa paneutua vaatimattoman mökin miehen ja talonrengin yksinkertaiseen elämään. Samoin hämmästyttää ja kiukuttaakin, että aikalaiset kriitikot eivät juurikaan ymmärtäneet Kilven tekstiä. Kuten Kirjeistä käy ilmi, eräät kriitikot lensivät kyllä persauksilleen kuullessaan jonkun ranskalaisen nimen, mutta tällainen "maatiaiskuvaus" ei heille puhunut ajan kieltä. Saattaa olla, että Kilven kohtalokkaaksi osoittautunut sairaus paheni nurjamielisen arvostelun aiheuttamasta jatkuvasta mielipahasta.

 

Jutun sätinä oli jo aivan yleinen

Lukujakso etenee veneen tapahtumien kevyehkössä kuvauksessa. Aluksi ainoa murheellisempi juonne on Siljan tila, jota yhä useampi jo arvailee. Muuten niin sanotusti huulet lentelevät ja tarinaa isketään. Kirjailija jopa selvittää sivun verran, minkälaista merijuttua olisi pidetty, jos esimerkiksi Pukkilan kapteeni olisi ollut mukana, ja vahvistaa pariinkin kertaan, että mitään tällaista tarinaa ja ajatuksen huimaa ei nyt siis syntynyt, kun Toistalon kapteeni istui yksin paatissa.

Kuullaan kuitenkin juttua muun muassa iänikuisista susista, joita Hakamäen suutari Byman luuli talvella nähneensä. Muualta pitäjään muuttaneena hän ei osannut "oikeata pilavalehtelun nuottia ja sitä keveätä silmälaudan vilkutusta ja ummistamista" kuten pitäisi, vaan "valehteli liika vakavasti ja siksi hänelle naurettiin ja irvisteltiin". - Lupauksensa pettäneen suutarin selitykset ovat vertaansa vailla: lupasi tulla maanantaina, mutta pyrytti, ja tiistaiksi hän ei ollut luvannutkaan tulla. Seuraavana maanantaina oli taas este, eikä siitä maanantaista ollut alunperin ollut puhettakaan, ja hän ajatteli pitää kuukauden tauon, jos vaikka talossa sopisi paremmin; mutta tasan kuukauden päästä ei sattunutkaan olemaan maanantai, jne. Koska oli kyse Juuvanille menosta voi arvata, että vaari ärähti pahanpäiväisesti, suutarille, joka olikin mennyt pitkäksi aikaa Pukkilaan hääpieksuja tekemään.

Tavataan myös liukaskielinen Heisala, joka oli niin nokkela, että kun häntä ruvettiin aikoinaan haukkumaan Heisalaksi jonkun puheenparren takia, hänpä muutti nimensä virallisesti Heisalaksi. Soutajia vaihdettaessa ohitetaan iso kivi, joka tuo mieleen pitäjän kanttori Vidstenin, sillä kirkkopaatin "filologi" Herman sutkautti jo jollakin aikaisemmalla matkalla nimen tarkoittavan, että kiven vieritse kuljetaan ja sen jälkeen kiveä on kutsuttu kanttoriksi. Tämä taas harmittaa Heisalaa, kanttorin toispolvista orpanaa, joka antaa kanttorin nimelle toisen tulkinnan, "valkoinen kivi", ja kiista jatkuu. Muutoinkin veneessä piikitellään toisia joissakin tapauksissa niin, että tänä päivänä vastaavasta syntyisi nyrkkitappelu: "Oletkos sinä Variskerin poikia vai, koska kykötät paikallasi kuin aidankyngällä?"

 

Vierniemen Joosepin tragediat

Tyylilaji muuttuu Vierniemen Joosepille omistetussa luvussa mollivoittoiseksi. Tämä tarina olisi sopinut juuri tästä syystä hyvin "Pitäjän pienempiin" joukon jatkoksi. Jooseppi on seitsemättä vuotta leskenä ja elelee hiljaisena miehenä yksin torpassaan. Tragedia on seurannut toistaan Joosepin elämässä. Isä joi aluksensa ja hävisi maailmalle.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Annikki Pyykönen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20010314 (20010314) o o AJK kotisivu o AjkFilo