Ketonen Oiva
II Ihmiskuva 

Ihmiskuva on yksittäisen ihmisen tai yhteisön mielikuva siitä, mitä ihminen on. Se voidaan luonnehtia laajasisäl toiseksi hypoteesiksi joka sanoo, mitä kaikkea me tietoi sesti tai enimmäkseen tietämättämme ihmisestä lajina tai yksilönä oletamme eli minkälaiseksi me itsemme, lähim mäisemme ja ihmisen yleensä kuvittelemme. Ihmiskuva voi ilmaista iskevästi mitä monissa elämän ja kuoleman kysymyksissä - alkaen yhteiskunta- ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden asettelusta tuonpuoleisen elämän ongelmiin saakka - on omasta mielestämme tai yleensä ihmisten mielestä, riippuen siitä kenen ihmiskuvasta on kysymys, keskeistä ja tärkeätä.

Tieteellinen hypoteesi ohjaa tutkimustamme ja sanoo, millaisia kysymyksiä voidaan ja on syytä asettaa, ja yleensä säätelee suhtautumistamme tutkimuksen kohtee na oleviin ilmiöihin. Vastaavasti ihmiskuva, joka heijas taa asenteitamme ja ennakkokäsityksiämme, eräänlaisena ennakkohypoteesina ihmisestä ohjaa ja selittää suhtautu mistamme omaan itseemme ja muihin ihmisiin. Jokapäi väisen elämän menomme vuoksi on siten tärkeätä tietää, että ihmiskuva sellaisena taustatekijänä on olemassa, ja myös pyrkiä selvittämään, mitä ihmiskuva on käsitteenä ja millaisia eri ihmiskuvamme voivat olla.

Ihmiskuvaan kätkeytyvät asiat eivät tietenkään ole juuri viime vuosina keksittyjä. Aina on puhuttu ihmistä koskevista käsityksistä ja hypoteeseista. Mutta käsite »ihmiskuva» on omansa antamaan ihmisiä koskevalle 

30
keskustelulle konkreettista sisältöä ja selkeyttä samalla kun se tuo paremmin esiin niiden ihmistä koskevien käsitysten ja olettamusten merkityksen, jotka sisältyvät tieteellisiin teorioihin, lakien säännöksiin ja erilaisiin palvelujärjestelmiin.

Kuten edelläsanotusta jo ilmenee, ihmiskuva ei ole mikään yksi ainoa taysi kuva, joka voitaisiin helposti asettaa nähtäväksi ja jota kaikkien tulisi pitää totena ja oikeana. Oikeakin kuva ihmisestä yksilönä tai lajina voi olla erilainen, vieläpä useammalla tavalla erilainen.

Niin kuin kuvat yksittäisestä ihmisestä niin myös kuvat ihmisestä yleisesti voivat olla erilaisia jo riippuen niistä välineistä, joita käyttäen kuva luodaan. Kuvanveistaja tekee yhden kuvan, maalari toisen, runoilija kolmannen jne. Kukin heistä voi erityisen välineistönsä ansiosta tavoittaa jotain olennaista ja syvällistä, jonka esittäminen muunlaisin keinoin onnistuu ehkä vain osittain.

Olennaisempaan erilaisuuteen tullaan, kun ihmistä tar kastellaan erilaisissa elämän yhteyksissä. Hänestä voi daan muodostaa kuva sen mukaan, mitä hän on esimer kiksi aviopuolisona tai millaisena hänen aviopuolisonsa hänet näkee, jäsenenä yhteisössä johon hän on syntynyt tai tullut pakotetuksi tai sellaisena miksi valtio, kirkko, puolue, terveydenhoitojärjestelmä jne. hänet olettaa tai hän itse itsensä sellaiseen kokonaisuuteen kuuluessaan kuvittelee. Kun eduskunta aikanaan sääti kansanterveys lain, se niin tehdessään hyväksyi ja kirjoitti lakiin tietyn ihmiskuvan, olematta ehkä kuvan kaikista piirteistä edes täysin tietoinen. Se sanoi mikä sen mielestä kysymyksen alaisissa suhteissa oli suomalaiselle ihmiselle olennaista ja tärkeätä ja mikä ei.

Nämä kuvat, jotka me saamme tarkastellessamme ihmistä lajina, kansana tai yksilönä eri tasoilla tai eri 

31 
näkökulmista, voivat sanoa samastakin ihmisestä hyvin erilaisia asioita. Useinkaan ei ole mahdollista päätellä yhden kuvan perusteella, miltä ihminen toisessa kuvassa näyttää. Ihmisen eri puolia esittävät kuvat liittyvät tietysti yhteen ihmisen kokonaisuudessa, joskin sellaisen kuvan esittelyyn tarvittaisiin kokonainen kirjasto.

Hyvin tärkeä ihmiskuvien erilaisuus seuraa siitä ideologiasta, joka värittää kulloistakin näkökulmaa, so. siitä, mihin me ihmisessä kiinnitämme päähuomion eli mitä me pidämme tärkeänä tai vähemmän tärkeänä. Puhuttaessa ihmiskuvien erilaisuudesta useimmiten tarkoitetaan juuri tätä erilaisuutta. Asiaa valaisevana esimerkkinä voidaan mainita kuva, jonka evoluutioteoria antaa ihmisestä. Tähän kuvaan liitetään käsitys, että ihmisen kohtalo on hänen geeniensä kautta olennaisissa suhteissa määrätty.

Yleiseen lääketieteelliseen teoriaan saattaa sisältyä pitkälle meneviä oletuksia siitä, millainen olento ihminen lajina pohjimmaltaan on, eli onko hän periaatteessa kone, jonka moitteeton toiminta riippuu fysikaalis-kemiallisin menetelmin tutkittavien osien kunnosta ja toiminnasta, vai onko hän vaikeammin käsitettävä kokonaisuus, jonka kunto riippuu myös tietoisuudesta ja vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Teorian antaman yleiskuvan teorian kannattaja voi sitten, ollakseen kyke nevä kohtaamaan ihmisen elävässä elämässä, värittää ja täydentää yksityiskohdin. Nämä heijastelevat yleensä hänen oman elämänsä kokemuksia.

Ihmisen perimmäistä olemusta ilmentävä kuva on myös tietty käsitys niista perusosista, joista ihminen on kokoonpantu. Vanhan ajan filosofikoulujen käsitys ruu musta, sielusta ja hengestä ihmisen perusosina vaihteli. Uusplatonistit katsoivat, että ihmisessä oli kaksi perus-

32
osaa, sielu ja ruumis. Kuolematon sielu oli ajallisessa elämässä sidottu katoavaiseen ruumiiseen. Tämä käsitys sai erityisen merkityksen kristinuskossa ja oli pohjana erakkojen ja askeetikkojen äärimmäisyyksiä edustavalle ihmiskuvalle. Filosofisen muodon se sai Descartesin filosofiassa, jonka vaikutus tuntuu vieläkin selvänä.

Eräänlaisena vastakohtana edellisille on nykyaikainen materialismi, jonka mukaan vain aine on todellista. Siinä tosin on, niin kuin edellisissäkin, omat filosofiset vaikeu tensa. Mutta materialisminkin puitteissa voidaan ruumis, sielu ja henki erottaa käsitteellisesti toisistaan. Antiikin Lucretius oli sitä mieltä, että elollinen sielu ulottui ruumiin kaikkiin jäseniin. Henki eli äly, jonka tyyssija oli rinnassa, hallitsi ja ohjasi sitä. Elollinen sielu ja henki olivat atomeja niin kuin ihmisen ruumiskin, vain hie nompia ja liikkuvampia. Ihmisen kuollessa elävä koko naisuus hajosi erillisiksi atomeiksi. Ei siis ollut mitään pelkoa tuomiosta kuoleman jälkeen, minkä seikan todis tammen lienee ollut Lucretiuksen filosofian päätarkoitus. Itseoppinut filosofi FJ. Kantola esitti kirjassaan »Sielun todellisuus» hyvin konkreettisen kuvan ihmisen peruso sista. Hän kertoi, että suurissa sairaaloissa oli kuolevia potilaita asetettu tarkalle vaa'alle ja havaittu, että kuole man hetkellä ihmisen paino vähenee noin 50 g, mita siis voisi pitää ihmisestä poistuvan sielun painona.

Aina kun keskustellaan ihmisen elämästä kuoleman jälkeen, riippumatta siitä mille kannalle asiassa asetutaan, taustalla on jokin kuva, joka joissakin suhteissa on edellämainittujen yleisten kuvien kaltainen.

Edellä oleva luettelo on yksipuolinen ja puutteellinen erityisesti sen vuoksi, että mainituissa esimerkeissä olete taan ihminen yksilöksi, joka olemassaolossaan on erilli nen ja yhteisöstä riippumaton. Oletetussa riippumatto

33
muudessa heijastuu käsitys ihmisen sielusta erillisenä, ikuisesti samana pysyvänä oliona. Nykyaikaisessa filoso fiassa samoin kuin monissa psykoterapian taustalla ole vissa teorioissa on saanut keskeisen sijan käsitys, että ihminen on olemassa ympäristönsä ehdoilla. Mitä hän olemukseltaan on, muovautuu hänen geneettisistä edel lytyksistään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja muuttuu koko ajan joskin myöhemmällä iällä hitaasti.

Kuten edelläsanotusta käy ilmi, ihmiskuva voidaan tulkita asianomaisen uskonnollisen tai yleisemmin ideo logisen käsityksen ilmaukseksi, ja sitä se ainakin joiltakin osin aina myos on. Kahden ihmisen keskustelu erityises tä ihmiskuvasta on keskustelua ideologiasta ja johtaa yhteiseen ihmiskuvaan sikäli kuin ideologiat ovat samat tai muuttuvat samoiksi.

Ihmisellä on taipumus pitää omaa ihmiskuvaansa, mitä näkökulmaa se edustaakin, aina oikeana ja ainoana oikeana, ehkä vieläpä ainoana mahdollisena ihmiskuva na. Muut kuvat ovat ei-ihmisen kuvia. Keskustelu ihmis kuvasta voi tulla hänelle vain tämän erityisen kuvan selittämiseksi ja olla itse asiassa siis vain oman ideologi sen näkemyksen julistusta. Keskustelu voi tällöin helpos ti trivialisoitua ja joutua umpikujaan. Oman näkemyksen julistaminen ei kuitenkaan ole ihmiskuvaa koskevan keskustelun tarkoitus.

Seuraavassa luvussa tarkastellaan eräitä ihmiskuvia, jotka ovat meille tuttuja tai kuuluvat etäisempiin kult tuureihin.
  

Lähetä palautetta! 


Kirjoita tähän tai lähetä tavallinen sähköpostiviesti o

Kirjoita tähänn nimesi:

..ja sähköpostiosoitteesi:
nput TYPE="hidden" NAME="RECIPIENT" CHECKED VALUE="Asko.Korpela@kolumbus.fi">

Asko Korpela 20010209 (20010209) o o AJK kotisivu