Penttinen Jessika 
00 Vastaväitteille avoin johdanto

Tämä oli mukava johdatus filosofiaan ja kunnioitettavasti avoin myös vastaväitteille. Mitä järkeä koko filosofiassa on? Eikö ihmisen pitäisi elää sen sijaan, että jäsentelee ja pohtii asioita, joita ei voida kuitenkaan tietää. 

Kuten Thompsonkin sanoo, ajattelussa ollaan edistytty. Vaikka kysymykset ovatkin joidenkin mielestä samat, meillä on nyt ihan eri lähtökohdat ajattelullemme kuin esimerkiksi Sokrateella. Tämäkään ei valitettavasti riitä perusteeksi tälle järjettömälle ja varmasti ainakin Nietzchen mielestä elämänvastaiselle toiminnalle. Sokraattinen järki oli hänen mielestään sairaus. Joidekin mielestä elämän tarkoitus on elämä itse -elää. Ismo Alangon mukaan eläimet elää, ihmiset ihmettelee. Miten on, kumpi on olennaisempaa vai valitseeko kukin itse? 

Popperin kolme maailmaa. Minun mielestäni hedelmällistä on lähestyä aihetta Popperin kolmen maailman kautta. Ensin pitää kuitenkin asettaa kysymys; Mikä elämässä on kaikkein ihmeellisintä? Se ei muuten ole elämä itse. Se on olemassaolo -että jotain ylipäätään on olemassa. Lienenkö Heideggerin linjoilla kun väitän, että olemassaolon syvempi ymmärtäminen on kysymyksistä kaikkin tärkein -ja vaikein. 

Popperin maailmat: 

http://metodix.ofw.fi/metodi/pirkko/popperin_3_maailmaa.htm 

Ihminen on olemassa ja elää kaikissa kolmessa maailmassa. Vaikka ei kai olekaan muodikasta esittää antroposentrisiä näkemyksiä, minun mielestäni juuri tämä tekee ihmisistä erikoisia ja erilaisia, kenties arvokkaampiakin kuin muut (tässä pitää kuitenkin huomata se seikka, että kolmas maailma lienee riippuvainen ensimmäisestä, jollon säilyttääkseen erikoisuutensa ihmisen tulee pitää huolta myös fysikaalisesta maailmasta). _Ymmärtääkö_ kissa kuolevansa, vai sisältyvätkö kuoleman ja sen lopullisuuden käsitteet nimenomaan kolmanteen maailmaan? Emme ehkä ikinä näe totuutta tai tosiolevaa oman merkitysmaailmamme läpi, mutta se, millainen tuo kolmas maailma on, on ihmisestä kiinni. Tietysti minä yritä etsiä perusteita järjettömälle mieltymykselleni järjettömään ajatteluun, mutta ihmisen erityistehtävän voidaan ajatella olevan tuon merkitysmaailma ylläpitäminen, kehittäminen ja hoitaminen. Tämä johtaa tietysti filosofiaan. (Tämä vain ajatusleikkinä, ei verenmakuisena mielipiteenä...) 

Vieraannuttaako filosofia elämästä? Tietysti voi olla niinkin, että filosofia vain vieraannuttaa meidät elämästä ja olemassaolosta, joka ei olekaan mielen hapuilulla vaan välittömällä ja käsittämättömällä intuitiolla tavoitettavaa. 

Mielestäni filosofia on ja tulee varmasti aina olemaan sidoksissa omaan aikaansa. Niin kuin tavataan sanoa, jokainen on oman aikansa lapsi. Ajatellaan vaikka antiikin filosofiaa. Jos se irrotetaan tyystin historiallisista juuristaan ja aikansa muusta ajatus- ja tietämysperinteestä, ja tuodaan esimerkiksi lukion filosofiantunnille, se voi näyttää hyvinkin järjettömältä. Mikä ihmeen taulusieneys, minä mietin joskus tunnilla. Mikä ihmeen ideamaailma? Kaikki vaikuttaa saivartelulta... 

Miten filosofian ja taiteen antia peilataan? Yksi tapa hahmottaa filosofian nerokkuutta (kuten myös taiteen) on peilata sitä oman aikansa muuta kultuuria vasten ja sen jälkeen irrottaa siitä se, mikä on ollut vallankumouksellista tai nerokasta; ajatus, joka meille saattaa olla jo itsestäänselvyys. Siksi minusta Thompsonin esittämä tapa listata pääongelmat ja katsoa miten niitä on yritetty ratkaista on yksin riittämätön. Metafysiikasta tulee metafysiikkaa kielteisessä mielessä vasta sitten, jos se irrotetaan kongreetesta kontekstistaan, jossa se on syntynyt. Vaikka filosofian sanotaankin palaavan samoihin kiistoihin yhä uudelleen, se lähestyy niitä olennaisesti eri näkökulmasta. Aristoteles oli empiristi, mutta hän ei kysynyt mitä voidaan tietää, vaan missä tieto sijaitsee. Hän ei epäillyt aistihavainnon totuusarvoa vaan asetti vain tiedon olioihin itseensä ideamaailman sijasta. Tämä näkökulmaero erottaa Aristoteleen uuden ajan empiristeistä, ja tekee mielestäni koko kysymyksestä eri kysymyksen. 

Tarvitseeko yhteiskunta filosofiaa? Thompson sanoo, että yhteiskunta vailla filosofiaa on irti juuristaan. Ristiriitaista, koska minun näkemykseni mukaan länsimainen filosofia on kautta aikojen juuri repinyt alkuperäisen eurooppalaisen kulttuurin juuria: uskontoa, yhteiskuntaa, yksilöitä, uskomuksia... Mutta ehkä juuri tässä piireekin eurooppalainen erikoisuus: juurettomuuden juuret. 

Hyvästä yrityksestä huolimatta en silti ymmärrä, mitä järkeä koko filosofiassa on. :o) (sanoo ristiriidoista elävä tyttö.) Esittely itsessään ei jaksanut sykähdyttää, koska se ei tuonut tietooni mitään uutta. Ajatuksia se nyt tietysti herätti, mikä näkynee yllä. 
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Jessika Penttinen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20010319 (20010319) o o AJK kotisivu o AjkFilo