Korpela Asko 
01 Todellisuus ja tieto

Kaksi peruskysymystä kautta koko filosofian historian:
  • Mitä voimme tietää? (Metafysiikka) 
  • Miten sen tiedämme? (Epistemologia) 
Kommunikointi kielen avulla. Näin kieli ja tapa, jolla asia esitetään on jatkuva filosofisen tarkastelun kohde. 

Jumala, mieli, etiikka, politiikka
 

Metafysiikkaa 

Reduktionismi: kokonaisuuksien ja yleiskäsitteiden olemassaolon ongelma
  • Missä suhteessa maalaus on värin yksittäisiin pigmentteihin? 
  • Missä suhteessa musiikki on ilman värähtelyihin? 
  • Missä suhteessa henkilö on kehonsa yksittäisiin soluihin?
  • Mikä on kansakunnan ja kansalaisten välinen suhde?
'ei ole muuta kuin' -tarkastelu. Musiikki ei ole muuta kuin ilman värähtelyä.

Perimmäinen todellisuus on ainetta - materialisti
Maailma on aistihavaintojen summa - idealisti

Hämmästyttävä esimerkki ensimmäisen maailmansodan rintamalta: jalkapalloa jouluna.
 

Epistemologiaa 

Aistit vai mieli tiedon lähteenä?
  • Kaikki tieto lähtöisin aistihavainnoista - Empirismi 
  • Tieto on mielen tuote - Rationalismi 

Oletko varma? 

Kokemuksen kaksi osatekijää:
  • Aistihavainnot antavat tietoa ulkomaailmasta 
  • Aistit (niiden luotettavuus)
Kaksi lähestymistapaa
  • Empiristi aloittaa kokemuksen aistihavainnoilla 
  • Rationalisti väittää, että tiedon perustana ovat ideat, jotka meillä ovat. Mieli on ensin, sitten havainnot ja kokemukset. 
Matematiikassa 2+2=4, koska niin on sovittu sen säännöissä. Ei riipu yksittäistapauksesta.
 

Descartes René (1596-1650)

Perusti nykyaikaisen filosofian tekemällä kysymyksen: Mistä voin olla varma? Käytti menetelmänään systemaattista epäilyä. Vain selvä totuus kelpaa. Ainoa asia, jota Descartes ei voi epäillä on hänen oma olemassa olonsa. Cogito ergo sum.
 

Russell Bertrand (1872-1970) 

The Problems of Philosopy, 1912. Pöytä olemassa riippumatta siitä havaitsenko vain en: aistihavainto eri asia kuin fyysinen esine. Terve järki sanoo: esineet ovat olemassa riippumatta havainnoista. 
 

Esineet? 

John Locke, piispa Berkeley, David Hume empirismin avainhahmoja.
 

Locke John (1632-1704) 

Essay Concerning Human Understanding (1689). Alunperin ei ideoita ole, ne syntyvät havainnoista. On olemassa perimmäisiä ominaisuuksia: lujuus, ulottuvuus, liike, lukumäärä) ja ne ovat esineissä alunperin. On myös toissijaisia ominaisuuksia: väri, ääni, maku. Ne riippuvat havainnon tekijästä. Pöytä ei voi riippua hänen havainnostaan, vaikka tiedot sen olemassa olosta voivat. Avaruus (tila) ja aika ovat ulkoisesta maailmasta.
 

Berkeley George (1685-1753) 

Idealisti argumentoi seuraavasti:
  • Kaikki mitä maailmasta tiedämme, on aistihavaintoja. Meillä ei ole mitään muuta tietoa maailmasta. Havaintojen summaa nimitämme maailmaksi. 
  • Aistihavainnot ja ideat ovat mielen ilmiöitä. Punaista väriä ei voi olla olemassa erillään aistihavainnoista. 
  • Esineet ovat siis näiden ajatusten yhdistelmä. Esineet ovat olemassa, koska ne havaitaan. 
Berkeleyn filosofian ongelmakohta: Miten joku voi olla olemassa ilman että tulee havaituksi. (Esimerkki: puu, nenä, otsa)
  • Ehkä joku muu havaitsee...
  • Entä jos kukaan ei havaitse? 
  • Berkeley vastaa: Jumala on havainnut!

Hume David (1711-1776) 

Ero analyyttisen ja synteettisen toteamuksen välillä:
  • Analyyttinen: lause ilmaisee ajatusten välisen suhteen 
  • Synteettinen: asiaa kuvaillaan kokemuksen perusteella 
  • Humen haarukka 
    Sisältääkö lause tosiasioita? - liittyvät kokemukseen.
    Ilmaiseeko lause ajatusten välisen suhteen?
    Jos ei kumpaakaan, se on merkityksetön. 


    Hume: argumentointi todistusaineistosta:

    • Näen tapahtuman useita kertoja 
    • Sen vuoksi odotan sen tapahtuvan uudelleen 
    • Totun ajatukseen ja odotan sen tapahtuvan 
    • Olen valmis ulottamaan tämän ajatuksen ulkomaailmaan fysiikan lakina.


    Väittämään 'Jokaisella tapahtumalla on syynsä' Hume sanoisi:

    • Sitä ei voida loogisesti kieltää, koska kieltäminen ei sisällä sisäistä ristiriitaa.
    • Sitä ei voida todistaa oikeaksi kokemuksen perusteella, koska emme voi olla todistamassa jokaista yksityistapausta. 


    Mitä sitten voidaan tehdä? Hume sanoo, että voimme hyväksyä kausaliteetin ajatuksen, koska se on mielikuvituksen tapa, joka perustuu aikaisempaan kokemukseen. 

    Hume: An Enquiry Concerning Human Understanding (1758)
    Viisas mies suhteuttaa uskonsa todistusaineistoon. 
    Hän punnitsee vastakkaisia selvityksiä. 
    Hän punnitsee kummalla puolella on enemmän todistusaineistoa.
    Olettamus, jonka mukaan maailma on ennustettavissa antaa minulle mahdollisuuden täyttää aukot omilla kokemuksillani.
    On huomattava: tätä ei voida kuitenkaan todistaa. 

     

    Kant Immanuel (1724-1804) 

    Eräät kokemuksen piirteet eivät ole ulkomaailman piirteitä, vaan ajatuksen tuotteita kokemuksen perusteella: ulottuvuudet, aika ja kausaliteetti. Tämä merkitisi vallankumousta tietoteoriassa ja metafysiikassa. 

    Kantin mukaan aika on eräs ajatuksen tapa organisoida kokemuksia, osa mielen välineistöä. Sama koskee kausaliteettia.

    • phenomena vs noumena (havaittu - olemassa oleva)
    • todellinen sinä - nomenaali, riippumaton muiden havainnoista 
    • muille havaittu ilmiö. 
    • Enkö siis todellisuudessa olisi mitään, vain muiden minusta tekemien havaintojen summa?
    • Onko minussa jotakin, jonka tiedän olevan olemassa, mutta jota en edes pysty täysin muille näyttämään? 


    Kantin filosofia voidaan katsoa vakavaksi yritykseksi ottaa tosissaan empiristien väitteet, joiden mukaan kaikki riippuu kokemuksesta ja on avointa epäilylle. Tiede pyrkii muodostamaan lainalaisuuksia, joiden perusteella voidaan ennustaa varmuudella. Kausaliteetti on Newtonilaisen tieteen olennainen piirre. Kuinka siis voidaan samalla puolustaa empiristista näkökulmaa ja hyväksyä tieteen saavutukset? 

    Kant pyrki tähän käyttäen käsitettä Kopernikuksen vallankumous. Se merkitsee, että havaintomaailma muodostuu omien havaintojemme ja ymmärryksemme mukaan. Siis:

    • Tietomme maailmasta perustuu aisteihimme ja tulkintaamme
    • Täysin havainnoista riippumattomia tosiasioita ei ole 

    Näennäsyys ja todellisuus 

    Metafysiikassa tutkitaan maailman kokemisen taustaa, sellaisia ideoita kuin hyvyys, rehellisyys, kauneus. Ilman metafysiikkaa maailma olisi vain nippu kokemuksia ilman että ne liittyisivät toisiinsa. Jos kuitenkin näin väitetään, se merkitsee metafysiikan olemassa olemisen kieltämistä. Tämä yleinen koherenssi voidaan kuitenkin ilmaista uskona Jumalan olemassa oloon. Mutta sekin on metafysiikkaa. 
     

    Sokratesta edeltäneitä filosofeja 

    • Thales 
    • Anaksimandros 
    • Pytagoras 
    • Parmenides 
    • Atomistit Leukippus ja Demokritus 
    • Herklitus: Samaan virtaan ei voi astua kahdesti. 

    Platon (427-347 eKr) 

    • 'Länsimainen filosofia on Platonin alaviitteitä'.
    Platonin teos Tasavalta 
    • Luolaesimerkki: Vangit luolan perällä näkevät maailman varjot. Kun todellinen maailma näytetään, luulevat sitä epätodelliseksi.
    • Dialogeissa Sokrates väittelee sanojen merkityksestä: Yksittäisten seikkojen voidaan sanoa olevan oikeudenmukaisia, koska meillä on jo ennestään tieto itse oikeudenmukaisuudesta. 
    • Näitä yleisiä realiteetteja hän nimittää 'formeiksi' - muodoiksi?, luokiksi? Jonkin asian tai esineen muoto on sen oleellinen piirre, sellainen joka tekee 'kantajastaan' sen mikä se on. (esim 'koiruus', 'kamelius') 
    • Perimmäinen formi on hyvyys. Se on myös filosfian perimmäinen haaste. 
    • Käsitys, jonka mukaan meillä on tieto, mutta se on kadoksissa. Olemassa olo on todistus kuolemattomuudesta, sillä sielun on ennen syntymää täytynyt olla luokkien ikuisessa valtakunnassa.

    Aristoteles (384-322 eKr) 

    Aristoteleen filosofia perustuu kokemukseen. Hän luokittelee tieteet ja käyttää yhä vielä käytössä olevaa terminologiaa (energia, substanssi, olemus, kategoria). Aristoteleen filosofiassa ei mennä maailman ulkopuolelle etsimään yleisiä käsitteitä, vaan niitä käytetään kokemuksen sisällä. 
     
    Esimerkki 
    Käsittääkseni edessäni on ihminen. 
    Miksi? Koska tiedän ihmisluokan ominaisuudet.
    Mutta, ottaen huomioon, että yksilöt ovat erilaisia, mistä tiedän, että juuri tämä yuksilö kuuluu luokkaan ihminen?
    Vastaus: Täytyy olla olemassa ihmisen käsite luokan ja yksilön yläpuolella, kun väitän tämän erikoistapauksen kuuluvan tähän luokkaan. 
    Mutta miten tiedän, että se on oikea luokka? Vain siten, että minulla on toinen ihmisen käsite, johon voin viitata. Ja niin edelleen loputtomiin. 
    Tämän ongelman Platon ratkaisi itse: luokka ei ole erossa yksilöistä, vaan yksinkertaisesti tapa kuvata näiden yksittäistapausten erityispiirteitä. 
    Aristoteleen mukaan kaikella oli neljä syytä:
    1. Materiaalinen, aine josta esine on tehty. 
    2. Muodollinen, sellainen ominaisuus, joka ilmaisee olemassaoloa (Platonin luokka).
    3. Tehokas, toimija joka saa asian aikaan (nykytiede: syy)
    4. Lopullinen, tarkoitus, jota varten esine, asia on sellainen kuin se on ja jota kohti esine liikkuu. Tästä käsite telos päämäärä. Jos maailma on rationaalinen, kaikella on tarkoituksensa. 
    Tällä oli huomattava vaikutus myöhempään uskonnon filosofiaan ja myös luonnollisen lain mukaiseen katsantokantaan. 

    Metafysiikan on otettava huomioon, että yksittäiset ilmiöt on nähtävä ei vain suhteessa toisiinsa, vaan myös että on olemassa yleisiä käsitteitä, käsitys kokonaisuudesta. Kumpi niistä on siis etusijalla? Osat vai kokonaisuus? Tästä dilemmasta kumpuaa kaksi suurta metafyysistä järjestelmää: Spinozan ja Leibnizin järjestelmät. Molemmat ovat rationalismin yksittäistapauksia. (Vastakohtana empirismi). Molemmat seuraavat Descartesin traditiota yrittäen yksinkertaisista periaatteista käsin luoda yleisen maailmankuvan. 
     

    Spinoza Baruch (1632-1677) 

    Jumala on ainoa absoluuttinen substanssi: 
    • Jos jumala on ääretön, hänen täytyy olla läsnä kaikessa. 
    • Jumalan täytyy siis olla ainoa asia jonka selitys on hänessä itsessään. (kaikilla rajoitetuilla asioilla on selitys itsensä ulkopuolella).
    • Jumala on siis koko luonnonjärjestys.
    • Vaikka yksittäiset oliot, ilmiöt näyttävät erillisiltä, ne ovat todellisuudessa osia suuremmasta kokonaisuudesta, joka on Jumala. 
    • Ainoa todellinen on maailma kokonaisuudessaan. 
    Mieli ja materia ovat saman todellisuuden kaksi eri aspektia. 
     

    Leibniz Gottfied Wilhelm (1646-1716) 

    Keksi differentiaalilaskennan samanaikaisesti Newtonin kanssa tästä riippumatta.

    Leibnizin näkemys osien ja kokonaisuuden suhteesta on täsmälleen vastakkainen kuin Spinozan. Leibnizin mukaan (Descartesia seuraten) maailma on jakaantunut henkisiin ja fyysisiin eli materiaalisiin asioihin. Oleellinen ero niiden välillä on että fyysisest esineet ovat olemassa tilassa, mutta henkiset eivät ole. Leibniz käsitti, että materiaaliset esineet voidaan jakaa osiinsa ja nämä edelleen osiinsa. Maailma siis muodostuu äärettömästä joukosta yksittäisiä esineitä, joilla ei ole enää ulottuvuutta tilassa. Mutta jos niitä ei voida enää jakaa, niiden täytyy olla luonteeltaan henkisiä. Hän nimitti niitä monadeiksi. 
    Argumentointi on seuraava: 

    • Kaikki monimutkaiset esineet voidaan jakaa osiinsa. 
    • Nämä osat voidaan jakaa edelleen loputtomasti. 
    • Kaikki millä on tilaulottuvuus, voidaan jakaa. 
    • Lopulta tullaan äärettömään joukkoon monadeja, joilla tilaulottuvuutta ei ole. Ne eivät voi olla fyysisiä, joten niiden täytyy olla henkisiä luonteeltaan. 
    (Tässä on käytetty sanaa 'henkinen' vastaamaan englannin 'mental', joka  puolestaan nykyään tarkoittaa ihmisajatusta, muuta kuin miksi Leibniz kuvasi monadinsa. Voitaisiin ehkä nykykäytännön mukaan sanoa monadin olevan pelkkää energiaa tai pelkkää toimintaa. Tällöin oltaisiin hyvin lähellä nykyistä fysiikan käsitystä, jonka mukaan materia on kokoonpuristettua energiaa.) 
    Miten monadit liittyvät kokonaisuuksiksi? 

    Metafysiikan perusongelma: 

    • Kumpi on todellisempaa: kokonaisuus vai osat, joista se muodostuu? 
    • Onko olemassa asioita kuten oikeudenmukaisuus ja kauneus (tai mikä hyvänsä yleiskäsite) vai onko vain yksittäisiä asioita, joita voidaan kuvata oikeudenmukaisiksi tai kauniiksi?
    • Miten päästään aistein havaitun taakse? Onko olemassa todellisuutta, joka on sen takana? Jos on, voimmeko milloinkaan ymmärtää sitä? 

    Intuitiivinen tieto 

    Onko esim musiikissa jotakin sellaista, jota ei voida täysin selittää? 
    Millä perusteilla matemaattista lauseketta voidaan luonnehtia 'elegantiksi'? 
    Thompson: Intutio on luovan ajattelun käyttövoima! 
     

    The proof of the pudding... 

    Epistemiologiassa houkutus omaksua maalaisjärjen näkökulma: se tai tämä on oikein, koska niin yleensä ajatellaan tai se on käytännöllistä. Tätä perinnettä noudattaa pragmatismin nimellä tunnettu amerikkalainen filosofian suuntaus. C S Peirce (1839-1914), William James (1842-1910), John Dewey (1859-1952) 
    • Toimimme emmekä ole pelkästään katsojia. Maailma muotoutuu toimintamme johdosta. 
    • Uskomusten tulee olla sopusoinnussa tunnettujen tosiasioiden kanssa. 
    • Hyväksyttäköön teoria, joka antaa parhaan tuloksen eli on käytännöllisin. 

    Joitakin johtopäätöksiä 

  • Mitään emme tiedä varmasti, paitsi sellaista, joka on totta määritelmän mukaan.  Mutta varmuutta voidaan kasvattaa (Russell).
  • Descartesin täydellinen skeptisismi, systemaattinen epäilys. 
  • Pragmatismi: tuottoisin teoria on paras, ihmiset osa maailmaa. 
  • Ehkä filosofiassakin tällainen testi. Paras toistaiseksi... Oikeudenmukaisuus, kauneus, totuus ovat heijastumia ideaalimaailmasta. 
  • Thompson:
    Maailma on sekä fyysinen että henkinen. Kuinka hyvin filosofia ottaa huomioon perustavaa laatua olevan ykseyden ja elämän interaktiivisen luonteen?

    Palautetta 

    Lähetä palautetta! 


    Kirjoita otsikko palautteelle tähän

    Kirjoita palauteteksti tähän

    Kirjoita nimesi tähän

    ..ja sähköpostiosoitteesi tähän

    Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



    Asko Korpela 20010324 (20010324) o o AJK kotisivu o AjkFilo