Korpela Asko 
04 Mielen filosofiaa

Mielen filosofia eli filosofinen psykologia on sellainen filosofian ala, jonka tehtävä on tutkia ruumista, mieltä ja persoonaa, 'leikellen' niitä ja elvyttäen niitä uudelleen henkiin älykkään elämän ymmärtämiseksi. 
  • Voidaanko ruumiini tunnistaa? Voidaanko mieleni? 
  • Olenko jotenkin näiden kooste? 
  • Olenko olemassa ruumiini ulkopuolella? 
  • Jos olen, voinko jatkaa olemassaoloani ruumiin kuoleman jälkeen? 
  • Onko mieleni sama asia kuin aivoni? 
  • Ellei, missä mieleni on? 
  • Voinko koskaan todella tietää muiden mielen vai onko minun tyydyttävä vain katsomaan, kuuntelemaan ja arvailemaan mitä muut ajattelevat? 
  • Entä mitä tarkoittaa tietokoneen tekoäly? 

Mielen ja ruumiin suhde 

Mielen ja ruumiin suhteen ääripäät:
  • Vain fyysinen ruumis ja sen toiminta on todellista (materialismi ja behaviorismi) 
  • Kaikki on pohjimmiltaan mieltä (idealismi) [harvinaisempi]
  • Ruumis ja mieli ovat erilliset, mutta ne ovat suhteessa toisiinsa (dualismi) [monia alateorioita] 

Materialismi 

Kaikki pyritään selittämään fyysisten ilmiöiden kautta. Mieli on vain tapa kuvailla fyysisiä ilmiöitä. Tunteet ovat vain sähköimpulsseja tai kemiallisia tai muita reaktioita. 
  • Sähköshokki muuttaa persoonallisuutta. 
  • Aivovaurion kärsinyt henkilö ei ole enää sama kuin ennen. Vakavassa tapauksessa hän on vain elävä ruumis ilman mielen normaaleja tunnusmerkkejä. 
Onko mahdollista ilmaista, mitä on se joka tarvitaan, jos materialistinen selitys osoittautuu riittämättömäksi. 

Mietittävää:

  • Mitä vilkutusja hymy merkitsevät? 
  • Voidaan analysoida liike, kemiaksi, sähköimpulsseiksi, ravinnoksi...
  • Syy ja seuraus: mieli. Kausaliteetti - Kant. Kantin mukaan mieltä ei voida aistein havaita. Materialismin mukaan muuta ei ole kuin aistein havaittavissa oleva.
Behaviorismi: karkea materialistinen teoria, jonka mukaan mielen ilmiöt ovat itse asiassa vai fysikaalisia ilmiöitä. Filosofian empiirinen käsittäminen - kaikki on havaittava asistein.
 

Idealismi 

Descartes: ainoa varma on oma ajatus. Lähtökohta dualistiselle näkemykselle, sillä hän ei kieltänyt ruumiin olemassaoloa. Berkeley ja Leibniz.
 

Dualismi 

Jos ei puhdas materialismi eikä idealismi tyydytä, tarjolla on dualismi: sekä ruumis että mieli ovat olemassa erikseen. Mutta miten ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään?

Platon Phaedossa:

  • Ruumis on yhdistelmä ja siis voi hajota. Mieli on yksi eikä siis voi hajota. 
  • Mieli ja tieto ovat universaalisia, ikuisia luokkia (kuten esim hyvyys). Sielu on kuolematon ja elää ruumiin kuoltuakin. 
Nykyään kaksi laajalti hyväksyttyä ruumiin ja sielun yhteyttä koskevaa käsitystä:
  1. Sielu (mieli) ei kuulu tilaan ja aikaan eikä se ole materiaalinen - sitä ei siis voida tunnistaa aivoissa. 
  2. Mieli toimii kommunikaation välityksellä - ei rajoitu yhden ruumiin toimintoihin. On suhteessa henkilöiden väliseen kommunikaatioon. 
Descartes: Ajattelen siis olen. Gilbert Ryle: 'Ghost in the machine' - Koneen henki. 
Descartes: Oleellista, että sielun todellisuus ei ole aistein havaittavissa, ei empiiristä, sillä ei ole avaruusulottuvuutta. Mieli ei sijaitse ruumiissa. 
 

Dualismin muotoja 

Epifenomenalismi. Lähinnä materialismia. Riippumaton mieli, vaikka fysiikan lait täysin kontrolloivatkin. Oleellista: mieli ei vaikuta ruumiiseen, on vain ruumiin monimutkaisten systeemien tuote. (Epi - yläpuolella) 

Interaktionismi. Fyysinen maailma on ja pysyy suljettuna systeemimä, johon mieli vaikuttaa, mutta kuinka se tapahtuu?

Occasionalismi: ulkoisen tapahtuman johdosta...
Ennalta vallitseva harmonia: fyysinen ja psyykinen erillään, mutta tuntuvat vaikuttavan toisiinsa, todellisuudessa vallitsee harmonia. Monadit, sielu on dominoiva monadi. 

Teleologia: maailma järjestetty tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kaksoisaspektin teoria. Identiteettihypoteesi: ideat ja aivojen toiminta ovat saman asian kaksi puolta: ajattelu sisäinen - aivotoiminta ulkoinen. 
Ongelmana vapaus. Spinoza: vapaus on illuusio, emme tiedä päätöstemme todellisia syitä.

Mielen käsite 

Pitäisikö 'mind' tässä kääntää sanalla 'merkitys'? 
'Mutta missä on yliopisto?' - käsite jotain muuta kuin fyysisten komponenttien summa. Descartes: kahtiajako ruumis ja mieli (sielu). Gilbert Ryle: Concept of Mind (1949) Descartesin mieli on 'ghost in the machine', koneen henki'(?).

Mitä merkitsee: 'Hän on älykäs'?

  • Ajattele jotakin tuntemaasi henmkilöä.
  • Mitkä erityiset ominaisuudet tekevät hänestä älykkään?
  • Miten perustelisit hänen älykkyyttään?
  • Mitä pitäisi tapahtua, että muuttaisit käsitystäsi? 
Fyysisen ja psyykisen erottamisessa esimerkki: kipu. 
  • Kieriskely, huuto ilmaisevat, kuvaavat kipua, mutta itse kipu on jotakin muuta. 
  • Näyttelijä voi näytellä kipua, mutta katsoja ymmärttä ettei kipua ole.

Missä mieli sijaitsee? 

Peruskysymys
Voiko jotakin olla olemassa ilman, että sillä on määrättyä sijaintia maailmankaikkeudessa tai ajassa? 

 

 

Kaikella mihin kielen sana viittaa on paikkansa maailmassa.
Dualistin mielestä sielua, mieltä ei ole olemassa ruumiin ulkopuolella. Sitä ei ole olemassa paikassa ja ajassa. 

Esim musiikki - ääniaallot. Muusikko ja fyysikko kuvailevat musiikin eri tavoin. Mitään salattua ääniaaltojen lisäksi ei ole olemassa. Aivot ja hermosto siis muuttavat ääniaallot mielekkäiksi, musiikiksi. 

Aivot ovat äärimmäisen monimutkainen järjestelmä, jonka kautta persoonallisuus eli mieli syntyy. 

Olennainen mielen osa on kommunikointi. On mahdotonta kuvitella mieltä ilman kommunikointia (sanoin, elein, kirjoittaen,...) Viulukonserton kiehtovuus ei selviä purkamalla Stradivarius.

Neuronit ja tietokoneet 

Francis Crick The Astonishing Hypothesis: The Scientific Search for the Soul (1994). Aivoissa on erityisiä 'tietoisuusneuroneja' (awareness neurons). Ennustus: tutkimus tulee paljastamaan tietoisuuden 'sielun' olinpaikan päässä. Hylkää kaksi käsitystä:
  • sielu tai mieli eivät voi elää ruumiin kuoleman jälkeen
  • sielu ei sijaitse jossakin aivojen ulkopuolella. 
Tietoisuusneuronit olisivat DNAn vastine. DNA on ruumiin fyysisen ja kemiallisen olemassa olon perusta. 
  • DNA ei ilmaise, missä elämme tai mitä koemme, mutta se määrittelee meidät yksiselitteisesti yksilöiksi. Elämä perustuu DNAhan, mutta elämä ei ole yhtä kuin DNA. 
  • Ei myöskään tietoisuusneuronin löytäminen selittäisi ihmisten ajatuksia. Se vain näyttäisi fyysisen perustan ajatuksillemme.
  • Tietoisuusneuronit eivät ole yhtä kuin minä enempää kuin DNA

Keinoäly ja neuraalitietokone 

  • Keinoäly: tietokone pannan tekemään aivojen tehtäviä. Tietokone tallettaa tallettaa muistoja ja on ohjelmoitu reagoimaan tämän hetken tilanteeseen niiden perusteella. - tietoisuus ei kasva.
  • Neuraalitietokone pyrkii saamaan aikaan tietokoneen, joka toimii kuten aivot: tunnistaa esineitä, muodostaa niistä mielikuvia, uneksii, tuntee. Toimii kuten aivot. - tietoisuus 'kasvaa'. 
Älykkyys ei merkitse vain tietämistä, vaan myös tiedon soveltamista. - Vain toisen luokan taiteilija tekee oppien ja sääntöjen mukaan. Ensimmäisen luokan taiteilija tekee itse myös opit ja säännöt. Neuraalitietokone pyrkii samaan: ymmärtämään maailmaa ja kehittymään sen mukaan. Jokainen uusi kokemus saa aikaan muutoksen. 

Neurologien ja neurofilosofien taistelukentällä:

  • Kaikki ovat sitä mieltä, että mieli on aivotoiminnan tulosta. 
  • Jotkut sitä mieltä, että tietoisuus on korkeamman tason aivotoimitaa 
  • Jotkut sitä mieltä, että kysymys on ruumiin saamista havainnoista, jota aivot tunnistavat ja suhteuttavat toisiinsä. 
Roger Penrose: The Emperor's New Mind (1989). Mahdotonta tehdä älykästä robottia, koska tietoisuus edellyttää tietoisuutta myös itsestä ja siihen ei tietokone pysty. 

Kiinalainen kirjoitus: sitä voi käyttää ymmärtämättä sitä. -  Samaa tekevät tietokoneet: lukevat ja laskevat ymmärtämättä.

Ruumis - sielu ajatuksen historia: 

  1. Platon: sielu ikuinen, rajoittuneen ruumiin vankina 
  2. Aristoteles: sielu on ruumiin 'luokka' antaen sille ykseyden. 
  3. Descartes: (Ajattelen siis olen) Sielu on ensisijainen. 
  4. Hume: ei voi olla yleistä itseä, koska en voi astua itseni ulkopuolelle.
  5. Kant: Olen fenomenaalisesti rajoittunut, mutta noumenaalisesti vapaa. Mieli on havaintokategorioiden ulkopuolella.
  6. Wittgenstein: 'subjekti on maailman rajalla'. Empiirisesti en ole olemassa - maailma on kaikki mikä ei ole minua, sisältää myös fyysisen minäni.

Tunnen itseni, tunnen sinut 

Vapaa tahto 

Tahdon vapaus on eräs pääteemoista keho - sielu tarkastelussa. Materialismi ja epifenomenalismi: mieli on vain aivotoiminnan sivutuote. Silloin tahdon vapaus on tuntematon käsite. Näyttää siltä, että olemme vapaita vain koska emme ymmärrä syy- ja seuraussuhteita. Olemme kohtalon pantteja. Jos tietäisimme kaikki syyt meillä ei olisi mitään vapautta eikä mitään vastuuta siitä, mitä (virheellisesti) nimitämme aivotoiminnaksi. 

Jos taas vapaus ja moraalisuus katsotaan osaksi ihmisyksilön olemukseen kuuluviksi, on mahdotonta pitää sielua 'vain' aivotoiminnan sivutuotteena. 
 

Fyysisestä olemuksesta vapaa mieli 

Tässä on kysymys kahdesta asiasta: elämä kuoleman jälkeen ja 'kehon ulkopuoliset' kokemukset. Molemmissa vaikeus todistusaineiston saannissa.
On kertomuksia...
 

Tieto muista mielistä 

Ankaran dualistisessa mielessä toisten mielistä ei voi olla välitöntä tietoa. Niistä voi kuulla, lukea ja saada muulla tavoin vihjeitä, mutta suoraa pääsyä niihin ei ole. Dualistisessa mielessä tieto on analogista. Rylen mukaan ei ongelmaa ole. Kommunikaatio yhtä kuin mieli. 

Välitön tieto: telepatia? OK, jos se hyväksytään todistuskelpoiseksi. 

Tietäminen toisesta ja itsestä hyvin erilaista. Jotkut väittävät: tiedämme vain itsestämme (solipsismi).

Esimerkki: Pidätkö mansikoista? 

  • Kertooko totuuden?
  • Jos tiedän rehelliseksi, saan tietää, mutta jos mielistelee, en voi olla varma.
  • Voin tarkkailla: syökö nautiskellen, nopeasti, ottaako lisää?
  • Syökö myöhemmin mansikoita? 
Tieto toisen mielestä perustuu havaintojen arviointiin. 
 

Henkilökohtainen identiteetti 

Kuuluminen johonkin yhteisöön: perhe, seura, seurue, kansalainen. Aristoteles: ystävyys on identiteetin perusta. Miten olisi, jos olisimme kaikki samanlaisia? 
 

Muisti 

Olet se mikä olet, koska olet oppinut menneisyydestä - ja se oppiminen taphtuu muistin avulla. Hume: muisti on sarja yksityisiä kuvia päässämme. Muilla ei ole niihin pääsyä. Muistilla hämmästyttäviä suorituksia erikoistapauksissa. Muistin menetys - identiteetin menetys.

Muistin merkitys toimintamme taustan kehittelyssä. Menneisyyden kokemukset vaikuttavat muistin kautta. Muisti etsii vastaavia tilanteita menneisyydestä. 
 

Yhteenveto: 

  • Ajattelu on mielen toimintaa. Filosofointi merkitsee mielen ja aistimaailman välistä suhdetta. 
  • Se koskettaa monia muita alueita: 
    • epistemiologiaa: miten tiedämme mielestä?
    • metafysiikkaa: voidaanko mieli muuttaa materiaksi ja päinvastoin 
    • kieltä, jolla kuvailemme älyllistä elämää
  • Se koskee 'persoonia' ja sen vuoksi on merkityksellistä moraalin kannalta.

Henkilökohtainen jälkikirjoitus 

Mieli/keho ongelma havainnollistaa enemmän kuin moni muu asia monimutkaisen ongelman tarkastelua analyyttisesti tai reduktionistisesti. 
  • Wittgenstein: mieli on maailman raja pikemminkin kuin osa siitä - ei analysoitavissa. 
  • Itse ei ole kiinteä kokonaisuus. Hume: Mieli on prosessi syntymästä kuolemaan. Tämän päivän ajatus muovaa sitä mitä olemme huomenna. 
  • Koko elämän ajan jätämme itsestämme merkkejä maailmaan ympärillämme. 
  • Myös mietiskelymme on riippuvainen ulkomaailmasta. Kieli ja kulttuuri vaikuttavat. 
  • Filosofit ajattelevat, paikantavat itseään maailmassa. Ne jotka meditoivat pääsevät selville jostakin aivan muusta: itseys tyhjenee. 
 

Palautetta 

Kalervo Krekula: Materialismista 

Voisi väittää, että maailmankaikkeus on ääretön. Jos se ei olisi ääretön, niin mitä sitten? Me voisimme kysyä, että mitä on ennen alkua ja mitä on lopun jälkeen. Mitä Te vastaisitte näihin kysymyksiin? Jos Te tulette tarkastelun jälkeen siihen tulokseen, että maailmankaikkeus on ääretön, niin Teidän on suhtauduttava erittäin vakavasti filosofiseen Materialismiin sillä se ainoana tällä hetkellä tarkastelee näitä  ongelmia. 

Jos maailmankaikkeus on ääretön, niin onko Suhteellisuusteoria loogisesti korrekti. Suhteellisuusteorian pätevyyttä voisi miettiä myös universaaliteorian ja partikulaariteorian kannalta. Jos kaikki on havaitsijasta, liiketilasta, ajasta ja paikasta riippuvaisia, niin miten voidaan loogisesti korrektisti yleistää fysikan, kemian ja taloustieteen kaavat loogisesti korrektisti kaikkiin mahdollisiin maailmoin? Jos ennen mainuttu toimenpide voidaan tehdä, niin silloin ainakin minusta filosofinen Materialismi joutuu suuriin vaikeuksiin ja suhteellisuusteoria ja idealismi syrjäyttää materialismin. 

Miksi on minusta näin?
Filosofiassa on substanssin käsite tärkeä (eli se mistä teoriakehitelmä alkaa)
Idealismissa substanssi on esimerkiksi 
a) henki, käsite
b) n-ulotteinen avaruus
Materialismissa substanssi on esimerkiksi
a) aine, materia
b) kolmiulotteinen avaruus
Jos materialismin substanssi määriteltäisiin
a) aine, materia
b) n-ulotteinen avaruus,
niin voitaisiin löytää sellainen teoreettinen malli, että substanssi särkyy kuten kymmenennessä ulottuvuudessa aine häviää (täällä aine on vain vektoripätkä). Minusta tämä osoittaa, että on tehtävä valinta Suhteellisuusteorian ja Materialismin välillä sillä ne eivät voi olla yhtäaika totta.

Voisikohan Suhteellisuusteorian voittaa sillä, että erottaa kolmiuloitteisen luontoavaruuden ja n-ulotteisen laatuavaruuden? Luonnossa on pituus, pinta-ala ja tilavuus ja tässä vaikuttaa n-ulotteinen laatuavaruus kuten esimerkiksi se, mitä on taloustieteen panos-tuotostaulun takana. 

Kalervo Krekula 
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20010429 (20010429) o  o AJK kotisivu o AjkFilo