| 19980916-TuloKuvat |
12:15 Lähtö taksilla lentokentälle, 3 matkalaukkua, josta yksi painava, ja 2 käsimatkatavaraa.
Lento lähti aikataulun mukaisesti 14:55. Yllätys, että mukana oli puolalaisia. Järjestin itseni mummin kanssa paikkaa vaihtaen puolattaren viereen. Kivasti kävi puolan puhuminen vaikka 'kyllä' meni koko matkan ajan unkariksi 'igen'. Autoin täysin kielitaidotonta seuralaista 'immigration' paperien täyttämisessä. Krzystyna oli nimi ja syntynyt 1953, sukunimi ei jäänyt mieleen. Sairaanhoitaja pikku kaupungista n 100 km Varsovasta. Tytär ja poika, noin 20 ikäisiä. K oli menossa tätinsä ja serkkunsa luo. Toinen asuu Bronxissa, toinen Bostonissa. Kahden kuukauden oleskelu oli mahdollista 2 vuoden yhdistettynä kesälomana. Olipa kiva verestellä puolan taitoja. Kaikenlaista muistui mieleen, mutta ei sen Sienkiewicsin kotitalon nimi, jossa kerran Zakopanessa olin kongressissa. Koneen jälkeen en enää Krzystynaa nähnyt.
Kone oli aika täynnä. Ahdasta ja ruoka varsin keskinkertaista jauhelihapihviä, loppumatkalla kinnku- juustovoileipä, 'simple but good'. Mielenkiintoista oli seurata matkan edistymistä monitorista. Grönlannin vuoret näkyivät hyvin. Kaiken kaikkiaan oltiin melkein tunti etuajassa, kun saavuttiin NY Kennedy-lentokentälle. Erikoinen kokemus oli immigration officen 'karja-aitaus', johon myös diplomaatit joutuivat. Jonotus vei aikaa, mutta kohtelu oli erittäin ystävällistä. Paperit piti olla just jämptissä kunnossa. Sietäisipä skannata tähän.
Tällaiset tiedot vaatii U.S. Department of Justice maahantulijalta: Immigration lomake: sivu-1 o sivu-2
Sallan antamien tarkkojen ohjeiden mukaan asia oli selvä kuin pläkki. Taksi löytyi jonosta ja flatrate Manhattanille oli $30 plus toll $3.50 plus tip $5. Matka tuntui aika pitkältä, liikennettä aika paljon kello viisi iltapäivällä. Perille kuitenkin löydettiin hienosti. Livreepukuiset tulivat vaunujen kanssa hakemaan tavarat. Olin valmistautunut antamaan pari dollaria tippiä, mutta vastassa ollut Pekka sanoi, ettei tarvitse lainkaan. Siellä se oli pieni Okko poika paljon kesästä kasvaneena. Ensi ihan vähän ujosteli, mutta pian taas papaksi nimitteli, juoksi ja nauroi.
Muutamia valokuvia otettiin vasta perillä. Tässä päivän saalis.
Salla oli tehnyt aivan superherkullista kotipizzaa, jonka ohje vaadittiin vaarin reseptisivuille. Muuten se oli kasvispizza, mutta päällä oli pekonia. Katseltiin ja ihmeteltiin 27 kerroksen näkymiä, ensin valoisia, sitten 2 Avenuen loputonta autojen virtaa pohjoisesta etelään. Lämpötila oli 30 C eli aika kuumaa, niin että hiki virtasi. Ilmastointilaitetta jouduttiin käyttämään. Aikamoista meteliä pitää. Toinen meteli on kadulta. Ihmetytti, että se kuuluu niin hyvin näin korkealle. Salla sanoi, ettei meidän paikalliseen aikaan totouttautumisen takia sopisi käydä nukkumaan ennen 9. Emme käyneetkään ennen kuin 10. Arveli, että heräisimme johonkin ihmeelliseen aikaan ja ehkä haluasisimme aamupalankin nauttia, joten saimme ohjeet keittiön käytöstä. Niin kuitenkin kävi, että nukuimme ihan aamu 7 saakka eli Suomen aikaa klo 14 saakka! Minä näin jotakin miellyttäviä korkean paikan unia, olin muka keksinyt jonkun (avruuden)mittausjärjestelmän ja onnistuin voittamaan erään arvostetun tiedemiehen sen puolelle, jotkut muut sen sijaan eivät ymmärtäneet siitä mitään. Taustalla tietenkin lentäminen ja korkea asuminen, mutta luultavasti myös erään nuoren filosofin (kuka olikaan?) ankara hyökkäys sitä kohtaan, että ihmisen olemus olisi muka mitattavissa kemiallisin ja fysikaalisin tunnusluvuin ja ettei hän siis itse asiassa olisi itsestään vastuussa, koska on näiden luonnontieteellisten prosessien tulos.
Asko Korpela 981011 (980918) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu
