Nyt ei ihan niin pitkään nukuttanut. Tuntuu kuin päivärytmi olisi aivan kohdallaan jo. Rauhallista aamuhetkeä vietettiin pitkään Okko-pojan kanssa leikkien. Okon bussista otettiin kunnon kuva.
Mielenkiintoisen eron eurooppalaisiin verrattuna turistioppaiden selostuksessa olen näkevinäni. Täällä oppaat näyttävät pitävän tärkeimpänä asiana keroa tarinoita siitä paljonko nähtävyys maksaa tai mikä on sen markkina-arvo tai siinä ja siinä talossa asumisesta maksettava vuokra. Hintalappu osataan laittaa ihan kaikkeen. Paras ja yllättävin oli se kun opas tänään ilmoitti Central Parkin 'markkina-arvon'. Valitettavasti ei jäänyt mieleen: oliko $20 bln? Kuka ja milloin todella maksaisi mainitun hinnan? - Joku voisi hyvinkin maksaa ja ruveta sitten keräämään pääsylipputuloilla, ravintoloilla ja matkamuistomyymälöillä ym tuottoa investoinnilleen. Toinen seikka, joka rakennuksesta kerrotaan, on kuka elokuvatähti siinä on asunut. Euroopassa vastaavasti rahasta ei lainkaan puhuta, mutta sen sijaan myyttisiä tarinoita siitä mitä sitten tapahtuu, kun 'joku juoksee kolme kertaa myötäpäivään sen ja sen ympäri'. Euroopassa myös enemmän kiinnitetään huomiota siihen kuka kuuluisa arkkitehti rakennuksen on suunnitellut ja korkeintaan kenelle se on kuulunut. Suurin osa sekä Euroopan myyttisistä että Amerikan hintalapputarinoista on täysin käsittämättömiä. Mutta ihminen kaipaa arkipäivän mystiikkaa. Siksi näitä tarinoita on kerrottava.
Tarkoitus oli käydä myös Pierpoint Morgan Museumissa, mutta myöhäinen liikkeelle lähtö esti nämä aikeet. Ostimme tullessa salaattibaarista $11 edestä syötävää ja herkuttelimme, Mummi, Pekka, Okko ja minä. Sitten lähdettiin Edithin luo Ambleriin. Taksilla ajettiin Pennsylvanian asemalle. Salla osti liput: kolme aikuisten menolippua Princeton Junctioniin, $26. Juna lähti 16:03 ja oli perillä aikataulun mukaan 17:07, molemmat ajat ilmoitetaan tietenkin yhä PM-aikoina. Taaskin koettiin se sama näytelmä, joka nähtiin silloin 25 vuotta sitten. Junan lähtöraide ilmoitettiin vain muutamaa minuuttia ennen lähtöä, joten aika sählääminen on paljojen matkatavaroiden kanssa. Olipa hyvä, että Pekka oli mukana ja saattoi junaan saakka. Mehän olemme matkalla Amblerista edelleen Nantucketiin, joten tavaraa piti olla sen mukaan. Matka meni mukavasti, kun ei ollut niin kovin kuumakaan. Juna pysähtyi asemalla vain hetkeksi ja sen vuoksi vähän jännitti paljojen tavaroiden kanssa. Mutta hyvin selvittiin laiturille, ja muustahan ei väliä ollutkaan. Löytyi Edith ja päästiin matkaan, joka aluksi kävi kovin hitaasti iltapäiväruuhkan takia, mutta Pennsylvania Turnpikella liikenne sujui joustavasti, Exit 26 Ambler varmaan kuitenkin tunnin ajomatkan jälkeen.
Tutustuimme taloon. Siistiä ja kaunista. Salla oli jo matkalla sanonut, että ottaisi Edithin asunnon sellaisenaan viimeistä yksityiskohtaa myöten. Mekin olisimme valmiit vaikka päikseen vaihtamaan omahoitoisen murjumme tähän. Salla teki mielestäni osuvan yhteenvedon: täällä osataan käyttää palveluita. Niitä on tarjolla ja niitä käytetään. Joku hoitaa puutarhaa, asunnon sisustus on ammatti-ihmisen suunnittelema, siivouksesta huolehtii säännöllisesti joku täti, jne, jne. Ja se näkyy! Vaikka talo on pullollaan kirjoja, se on siisti ja kaunis, huoneita kolmessa - ei, vaan neljässä kerroksessa, hyvin mukava vieraskerros ylimpänä. Niin kaunista seinänkoristetta en muista kuin on Edithin kirjahylly (eräs lukemattomista). On pakko todeta, että sosiologia on paljon rehevämpi ja mielenkiintoisempi yhteiskuntatieteen haara kuin kaavoihin kangistunut taloustiede. Kirjan nimien luettelo kertoo tästä paljon: Escape from Freedom, May man prevail, The Art of Loving, The Death of the Family, The Assault on Truth, Modern Man in Search of Soul, The Anatomy of Human Destructiveness, Sexual Revolution, Listen, Little Man! Man and His Symbols löytyvät ylähyllyltä. Sitten Edithin kerros, työhuone ja makuuhuone. Sitten oleskelukerros: olohuone ja keittiö ja ruokailutila. Ja vielä maan alla on pesutupa ja lisävierashuone, johon Salla ja Okko majoittuivat. Edith ryhtyi heti kohta valmistamaan dinneriä: maukas salaatti aluksi ja juutalaisten (juhla)ruoka (brisks - paisti), erittäin mureata paistia porkkanoilla höystettynä, myös perunaa. Jälkiruuaksi oli teetä ja kahvia. Juomana mm valkoviiniä. Okko poika pärjää erinomaisesti, syö itse.
Väsymys rupesi kovasti käymään käpälään ja nukahdin hopeasti sänkyyn, jossa päällimmäisenä on 5 cm paksu erittäin kova patja. Mielestäni ainoa, joka on oman yli 30 vuotta vanhan 10x160x200 vaahtomuovipalan (kovinta laatua) veroinen. Sängyt erillään, ei saa yhteen, erittäin iso miinus.