Päivän ohjelmassa käynti vanhan ystävän, Eleanor Gilmoren (ent. Cramer) luona Moorestownissa. Matkat täällä tuntuvat melko pitkiltä ja reitit epäselviltä, vaikka tiet on merkitty erittäin hyvin sekä karttoihin että maastoon. Varasimme tunnin aikaa, mutta kello yhden aikaan, kun meidän olisi pitänyt olla perillä, olimme vasta Delaware-joen sillalla. Salla soitti ja kertoi, että tulossa ollaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua löysimme perille kohtuullisen vaivan jälkeen.
Perillä odottivat Eleanor, miehensä Jim ja Eleanorin tyttärenpoika, Hodgesien nuorempi poika Robert Michael Hodges, joka meidän täällä ollessamme oli 2-vuotias. Heillä on myös Steven Russelin (vanhempi poika) lisäksi 16 vuotias tytär Kimberley. Ovat eronneet n 10 vuotta sitten, asuvat Floridassa, eivät kovin kaukana toisistaan, että tytär voi asua vuoroon molempien luona. Isä-Steven eroamassa toisesta vaimostaan mennäkseen kolmannen kerran naimisiin. Eleanorin olimme arvioineet vanhemmaksikin. Sanoi olleensa Sallin ikäinen, kun viimeksi tapasimme (1976 kävivät Russ Cramerin kanssa Suomessa). Jim ja Eleanor riiastelivat lukioaikoina yli 60 vuotta sitten. Naimisiin menivät vajaat 4 vuotta sitten jouluna. Robert Michael opiskelee historiaa ja on parhaillaan tekemässä tutkielmaa sisällissodan uskonnollisesta luonteesta. Onpa komea poika, sanookin harrastaneensa painia 'kunnes tuli järkiinsä'. On erittäin innostunut myös tietokoneista ja sähköpostista, joten vaihdoimme osoitteet. Erittäin miellyttävä nuorimies, joka auttoi isoäitiään lounaan tarjoamisessa.
Lounas oli amerikkalaiseen tapaan kanasalaatti aivan mahdottoman ihanien salaatinlehtien, erilaisten meloninpalojen ym höystämänä. Muut paitsi Salla söivät koko valtavan annoksen. Minäkään en ottanut lisää. Aika meni todella mukavasti vilkkaasti keskustellen suuressa pöydässä. Neljältä rupesimme tekemään lähtöä tähdäten 17:15 junaan Sallan ja Okko-Pekan kotimatkalle. Robertin mukaan matka piti mennä puolessa tunnissa, mutta niin ei käynyt, sillä emme millään löytäneet tietä. Vasta monen yrityksen jälkeen pääsimme oikeille jäljille. Olimme 30th Street aseman kohdalla juuri, kun kello oli 17:15.
Päätimme käydä University of Pennsylvanian Graduate Towerissa, missä Salla oli käynyt eräällä aikaisemmalla Amerikan matkalla Edithin kanssa, silloin kun oli ensi kerran Edithin tavannut, juuri 30th Street asemalla. Paikka löytyi, mutta näytti monessa suhteessa erilaiselta. On menossa täydellinen piharemontti ja koko pihataso on purettu, näkyvissä maanalainen osa, joka silloinkin (1973-74) oli olemassa. Kyllä tunnistimme pihaan johtavat portaat ja ala-aulankin. Emme edes pyrkineet 21. kerrokseen, missä silloin asuimme. Valitettavasti ei ollut aikaa katsoa enempää. Puisto ja McNeal building olisi ollut kiva nähdä. Saatoimme Sallan ja Okko-Pekan junaan. 30th St. asema on kokonaan uudistettu ja erittäin kaunis paikka.
Palasimme Ambleriin kaunista reittiä Faimount Parkin laitaa pitkin. Illalla tututstuin Edithin Sony tietokoneeseen ja internet yhteyksiin America Online. AJK sivut tulivat hienosti ja nopeasti. Näytin matkasuunnitelmaa nettisivuna. Sellaisesta voisi hänellekin olla hyötyä. Hänellä ei ollut lainkaan bookmarks varastoa. Perustimme sellaisen. Ihmetyttää, ettei sitä näytä voivan lainkaan 'puustaa', vaan kaikki on yhtenä pötkönä, ei voi edes aakkostaa. Voiko olla näin?
Mitä söimme? - Leftovers?
Robert Hodges: tealwolf16@aol.com
Asko Korpela 981011 (980918) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu