|
|
Aamua vietettiin rauhallisesti kotona, edelleen sää loistava, luultavasti hellelukemissa. Edith ja Salli innolla seurasivat Clintonin raporttia, joka tuli ymmärtääkseni karvoineen päivineen televisiosta. He tuntuvat asettuvan Clintonin puolelle. Samoin minä, mutta huomattavasti vähemmin tiedoin ja perusteluin: hoitanut virkansa hyvin, seksi ei kuulu virkaan eikä muille.
Sitten lähdimme ajamaan kohti Longwood Gardensia ja hyvin sinne löysimmekin, sillä Edith on siellä käynyt monta kertaa. Mielestäni myös me kävimme aikanaan Grad Towerissa asuneen poikamies Jorma ?:n kanssa. Olisiko kuvia vanhoissa albumeissa? Otin paljon kuvia. Olisi pitänyt ostaa vielä kirjakin, en tullut ajatelleeksi. Ihan ensimmäiseksi söimme kevyen lounaan, minä tietysti tonnikalavoileivän ja Sallin kanssa yhteisiä hedelmiä.
Uskomattoman upea paikka. Mieleen tulee Irlannissa (matkakertomus kokonaan tekemättä) Dublinin lähellä näkemämme puutarha 4000 lajeineen. Siellä en edes muista sisätiloja, täällä taas ennätimme tutustua vain mahtavissa lasipalatseissa oleviin kasveihin: oli trooppisia huoneita, oli huumaavan tuoksuinen orkkideahuone. Monet kukat olivat läpimitaltaan 20 cm tai yli. Kieltämättä juuri kasvien suuruus teki vaikutuksen. Ja siinä suhteessa ehkä yliveto olivat jättiläislumpeet, joita tosin olen ennenkin nähnyt. Lehdet ovat varmaan 70 cm läpimittaisia ja reunalla on yli 10 cm korkea laita. Varmaan pikku vauva voisi niillä purjehtia, tuskin kuitenkaan Okko enää. Muistelenkin nähneeni valokuvan, mussä lapsi istuu lumpeenlehdellä.
Hyvin kauniiden ja hyvinhoidettujen maatalousmaisemien halki etsimmetiemme kohti Lancasteria. Ohjeemme olivat annetut lähestymiseen päinvastaisesta suunnasta. Tärkeä tieto oli tie 30 ja 4 mailia Lancasterista itään ja tien muuttuminen nelikaistaisesta kaksikaistaiseksi eli meidän suunnastamme päinvastoin. Koko tienoo on rajusti 'kaupallistunut': uskomattomat määrät 'Amish' matkamuistomyyntiä. Talon tunsin, mutta en muuten paikkaa. Myöhästyimme vain 10 minuuttia. Amos näytti samalta kuin ennekin, Joanne vähän pyöristyneeltä. Paikalla oli myös Joannen iäkäs isä. Olen varma, että hänetkin äimme silloin, tuntui niin tututlta. Kaikki muistui mieleen, nähtiin valokuvia neljännesvuosisadan takaa. Kissa, johon Salla suuresti mielistyi, mutta josta hän sai allergian, niin että silmät menivät umpeen, sen nimi oli Marmalade, ilmeisesti koska sen väri muistutti marmelaadin väriä. Kävimme myös alakerrassa, jonka portailta Salla putosi. Ei vieläkään kaidetta estämässä putoamista. Näimme huoneen, johon olimme majoitettuna. Nyt siellä oli jalkapalloa harrastava nuori mies läheisesteä High Schoolista. Kotin on 18 mailin päässä, joten asuu Warfeleilla.
Erittäin hyväkuntoisen näköinen Amos on edelleen rakennustöissä, valvoo rakentamista rakennustyömaalla. Joanne käy kahdesta neljään päivänä kaupungissa Farmer's marketissa valmistamassa elintarvikkeita. Nyt oli valmistanut aivan mahdottoman herkullisen aterian. Kinkkulihapullia ananasrenkaan päällä, perunaa, joka oli raastettu ja sekoitettu juuston kanssa, niin että näyti makaroonilta. Lisukkeena oli mm pickled cantaloupe, corn pudding, salaatia. Pikantti yksityiskohta: leipänä rolleja, jotka halkaistiin, päälle laitettiin voita ja marjahyytelöä, että oli hyvää ruuan kanssa! Jälkiruuaksi oli shue-fly pie, cherry pie ja pumpkin pie. Kysyttiin mitä näistä. Minä halusin kaikkia pienen palan. Ja kaikki olivat hyviä. Pumpkin ja pumpkin pie saatiin mukaan.
Ruuan jälkeen katseltiin valokuvia, vanhoja ja uusia ja otettiin muutamia uusia. Taitaisi olla aika mielenkiintoista Sallallekin käväistä täällä. Heille onkin tulossa ryhmä YKn virkailijoita.
Vanhin poika Kevin, vaimo ja 3 lasta ovat olleet jo 2 vuotta Burkina Fasossa (ent Ylä-Volta) kaukana ihmisten ilmoilta heimojen keskuudessa tarkoituksena oppia kieli ja panna se kirjalliseen muotoon. Saattaa kestää 15 vuotta. Ainoa yhteys heihin on internet sähköposti, mutta vain silloin kun he käyvät 2 tunnin ajomatkan päässä olevassas kaupungissa kylän ainoalla autolla. Silloinkaan eivät tapaa muita eurooppalaisia tai amerikkalaisia. Heitä on vain 4 tunnin matkan päässä pääkaupungissa. Vanhemmat ovat kaksi kertaa käyneet Burkina Fasossa ja Kevin on perheineen juuri palannut takaisin oltuaan 14 kuukautta kotona Amerikassa.
Joanne Warfel: ljwarfel@juno.com
Asko Korpela 981014 (980922) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu