Keskiviikkoillan illallisten takia matkavalmistelut jäivät torstaiaamuun. Meidän osalta tietenkin helppoa: kaikki tavarat laukkuihin ja sillä siisti. Tavarat mahtuivat takapaksiin juuri täsmälleen. Jalkoihin ei jäänyt mitään ja parempi niin, sillä ainakin takapenkillä jalkatila oli olematon, koska jalkoja ei voi työntää edes etupenkin alle.
Suomessa BMW on iso auto, joten takapenkin ahtaus yllätti. Jos istuu suorassa, on pää katossa! Ja mikä väänätytyminen autoon sisään ja autosta ulos! Tämä kaikki verrattuna meidän Tipoon. Vääntöä BMWssä on ilman muuta enemmän, varustus on upea, kojelauta kuin lentokoneessa. Muuta ei puutu kuin satelliittinavigointi, joka varmaan varsin pian on standarditavaraa. Kaikenkaikkiaan Tipossa on mielestäni ilman muuta parempi laatu-hintasuhde. - Voi kuitenkin olla, että takapenkillä on liian iso osuus arvioinnissa.
Isoja teitä ajettiin ja vauhti tuntui kovalta sekä liikenne paljolta, vaikka useimmiten kaistoja oli vähintään kolme. Silloin 25 vuotta sitten kaikkialla maassa oli kattonopeus muistaakseni 55 mailia tunnissa eivätkä tiet tuntuneet näin täysiltä kuin nyt. Tällainen on mielikuva. Nyt kattonopeus oli 65 mailia. Paljonkohan on tämän maan teiden yhteispinta-ala, varmaan monta Suomen pinta-alaa. Alkumatka oli ikävystyttävää kippurassa jyristämistä, mutta Hudson Riverin länsilaidan maisemat olivat upeata katseltavaa.
Hudson River Embankmentilla pysähdyttiin. Jalkoja oiottiin ja pidin varani ja tilasin steak sandwichin ja ice tean. Sandwichia suurella touhulla paistettiin: hirmuinen annos hyvin ohutsiivuista lihaa, joka maistui ihan kengänpohjalta eli ei yhtään miltään. Kaikki leipä täällä maistuu raa'alta, tässäkö lie energiaa säästetty. Myös Mysticsissa noustiin autosta jalkoja oikomaan.
Aika hyvän matkaa ajettiin interstate 95, itse asiassa melkein koko matka kohta Philadelphian jälkeen alkoi ja jatkui Rhode Islandiin, missä erottiin vähän ennen Kingstonia. Olimme siis ajaneet saman reitin päinvastaiseen suuntaan koko perhe 24 vuotta sitten, sillä silloin ajoimme 95 pitkin ensin Philadelphiasta etelään Floridan Disneyworldiin ja sitten paluumatkalla Mainesta takaisin Philadelphiaan. Mitään mielikuvaa ei ole tutuista paikoista.
Kingstonissa on yliopisto, jossa Edithin tuttavat norjalaissyntyinen Yngve Runstedt ja puolisonsa Alexia Adams(?) opettavat. Yngve taloustieteen historiaa ja Alexia pedagogiikkaa. Yngveä tervehdimme God dag, mihin tämäkiirehti vastaamaan kylläkin 'god dag', mutta saman tien sanoi, että me todennäköisesti osaamme enemmän norjaa kuin hän, vaikka hän olikin Norjassa syntynyt.
Hän saattoi meidät hotelliimme Larchwood Inniin. Majoituimme ja lähdimme Edithin tarjoamille illallisille kohti Newportia ensimmäisen sillan yli italialaiseen Simpatico-ravintolaan. Huomattavan hämärässä valaistuksessa tuskin näimme lukea ruokalistaa. Tarjoilija sitä vuolaasti esitteli. Tilasin alkudrinkiksi vodkan kuten tavallista sellaisenaan. Olisikohan ollut tripla-annos. Ruokajuoma jäikin sitten tilaamatta ja hyvä näin. Jäävesi riitti vodkan lisäksi. Tilasin miekkakalaannoksen, vaihtoehdon sille, joka oli listalla. Paljonkohan mahtoi maksaa? Siitä ei ollut puhetta. Kalassa oli mielestäni outo maku. Muistui mieleen Tallinnan Möökkala ravintolassa syömäni miekkakala, jota epäilin pilaantuneeksi tai ainakin vanhentuneeksi. Ei kunnon makua. Muut lisukkeet, erityisesti vihannekset olivat ensiluokkaisia, al dente.
En muista miten kävi ilmi, että tarjoilija osasi italiaa. Jotenkin kuitenkin tuli puheeksi. Oli ollut taideopiskelijana 5 vuotta italiassa ja rakastunut italialaiseen mieheen, mutta ei kuitenkaan ollut naimisissa italialaisen kanssa. Kysyin mitä miekkakala oli italiaksi: pesce spada. Loppujen lopuksi puhuimme paljon italiaa, joka kävi minulta yllättävän liukkaasti. Luulen, että teki vaikutuksen jopa Edithiin. Yngve oli keskustellut asiasta tarjoilijan kanssa ja lopuksi tuli minulle erikseen sanomaan, että osasin hyvin.
Yngven kanssa oli mielenkiintoiset keskustelut yritysten ja valtion rooleista taloudessa. Eivät olisi mielipiteet paremmin yksiin käydä. Hän oli asiaa hyvin paljon miettinyt ja ilmaisi jotenkin hyvin osuvin sanoin sen, mikä valtion roolin tulee olla markkinataloudessa. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita. Kunpa muistaisin kysyä häneltä, kun on seuraavan kerran tilaisuus. Hän osoittautui myös hyvin varauksettomaksi internetin kannattajaksi ja lupasi hetimiten tutkia sivuni.
Luulen, että kokeilen miekkakalaa vielä jossakin. Epäilen että se on parempaa kuin mihin tähänastiset kokemukseni viittaavat.
Asko Korpela 980926 (980926) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu