Olisi voitu tulla Hyanisiin, Nantucketin lautan lähtösatamaan suoraan Amblerista vasta perjantaina, mutta tultiin Kingstoniin jo torstaina ja yövyttiin. Yksi tärkeimmistä syistä oli Newport. Käsitin se vasta nähtyäni. Newport on saari, jolle viime vuosisadanvaihteen teollisen nousun ja lännen valloituksen seurauksena syntyi rikkaiden yhdyskunta: talojen ja pihojen asemasta palatseja ja puutarhoja, jotka kilpailivat komeudessa ja tyylikkyydessä. Pietarin hienojen palatsien mahtavat rauta-aidat klpenevat näiden rinnalla tai eivät ainakaan ole sen kummempia. Mielenkiintoinen yksityiskohta aidoissa: siellä täällä, hyvin harvassa metallissa epäpuhtaus ja/tai ruostuminen, joka syönyt koko säleen poikki. Miten mahtavat olla rakennettu, kun samalla sopeutuvat täydellisesti maaston muotoon ja kuitenkin ovat silmämääräisesti millintarkkaa työtä. Jäi epäselväksi ovatko omistajina edelleen alkuperäiset suvut tai yleensä yksityiset perheet. Joka tapauksessa ne olivat avoimia yleisölle. Pääsylippu yhteen oli $11, jokainen lisäpalatsi aina kahdeksanteen tai yhdeksänteen saakka aukenee lisädollarilla. Newportiin ajetaan hyvin korkean ja varsin pitkän sillan yli: kaksi kaistaa molempiin suuntiin. Aivan lähellä vieressä on vanha silta. Näytti hyvin kapealta, mutta pakko siinäkin oli olla kaista kumpaankin suuntaan. Luulin sitä ensin rautatiesillaksi, mutta ei se ole sitä. Eräs Newportin viehätyksistä on sen sijainti saarena ison meren rannalla. Eteläkärjessä on pitkä maisemankatseluparkkeeraus ja promenadi. Me kävimme, kuten kuvista näkyy rannalla, jolla oli sopivasti kallioita ottamassa vastaan aavan meren tyrskyjä.
Meillä oli parin tunnin automatka Hyanisin satamaan, mistä Nantucketin lautta lähti. Se oli rakennettu Tanskassa. Ei mitään Ruotsin laivojen loistoa kuten ehkä olisi voinut odottaa, vaan suorastaan rähjäiset tilat. Matka kesti 2 tuntia. Söin mainion tunafish-sandwichin ja join oluen. Salli söi pretzelin. Lautalle mahtui ehkä 20 autoa, mukaanlukien muutamia isoja rekkoja. Ylitys maksoi $11 / hlö. Tuntuu viattomalta, mutta saaren hintataso on huomattavasti korkeampi kuin mantereen. Mm bensiini maksoi Amblerissa n $1/gal, rannassa $1.15/gal ja Nantucketissa vähintään $1.50/gal. Samaan tapaan elintarvikkeet ym.
Kiinteistövälittäjän toimistosta haettiin avain ja lähdettiin suunnistamaan majapaikkaan. Täällä on hyvin omalaatuinen rakennuskulttuuri. Talot - kaikki ehkä muutamia kirkkoja lukuunottamatta, on rakennettu siten että seinät on päällystetty seetripuisilla päreillä 'shingle' eikä niitä ole käsitelty millään tavoin. Aluksi ne ovat uuden puun värisiä, mutta parissa vuodessa niistä tulee täydellisen harmaita. Joka ainoa talo on samanlainen harmaa. Useimmat talot ovat mansardityyliset. Katoilla ei päreitä ole, vaan katteena on huopa. Hyvin monessa talossa on savupiipun ympärillä tai asemesta parveke nimeltään widow's walk. Kun kuulin nimen purskahdin nauramaan, sillä ymmärsin, että niillä merenkulkijoiden lesket tepastelisivat näyttämässä itseään. Ajatukseni ei ehkä osunut ihan oikeaan - ei ehkä ollut ihan vääräkään, sillä 'virallinen' selitys on, että sieltä näkee merelle ja voi katsella merellä olevan miehen mahdollista saapumista. Kolmen päivän aikana en ole yhdelläkään parvekkeella nähnyt yhtään ainoata ihmistä - enkä muuten merelläkään merenkulkijaa, en minkäänlaista alusta.
Saaren suurin pituus itä-länsi suunnassa on ehkä 15 mailia ja leveys pohjois-etelä suunnassa ehkä 5 mailia. Saari on varmaan vuosimiljoonien kuluessa mereen kasautunutn hiekkasärkkä, jotenkin selällään makaavan puolikuun muotoinen. Nantucketin kaupunki ja satama on pohjoisrannalla suojaisessa lahdessa. Meidän majapaikkamme, jonka Edith oli vuokrannut 3 viikoksi $1200 viikkohintaan, sijaitsee saaren lounaisrannalla Madaketissa, osoitteessa Massachusetts Ave 19. Talo näytti korttitalolta ja yhtä harmaalta ja värittömältä kuin kaikki muutkin. Mutta annapas olla, kun nähtiin sisältä: aivan upea, upea varustus, kaunis, värikäs, moderni sisustus, mutta eräitä esineitä, pöytiä ja tuoleja yms myös hyvin vanhoja kuten muutenkin täällä. Koko sisustustyyli miellyttää suuresti. Värejä ja kukkakoristeita ei pelätä.
Illalla olimme Jared Coffin House nimisessä ravintolassa syömässä. Ahdasta, mutta ruoka oli hyvää. Alkujuomana: A - tomaattimehu. R - kunnonsteak, E - hampurilainen, S - Seaman's plate, A - Scallop, turskan tuyylinen valkea kala, erittäin hyvä annos, vaikka kalassa miedohko maku, mutta se oli selvästi tuoretta. Vieressä iäkäs pariskunta häiritsi nautintoa melko äänekkäällä juopuneen tyylisellä keskustelulla.
Asko Korpela 980928 (980926) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu