Salli himouimarina kävi tietenkin uimassa, minä myös, vaikken oikein pitänyt enää vaivan arvoisena. Aamupalana söimme mm pancakes maple syrupin kanssa. Ovat tosi hyviä. Puuhailimme yhtä ja toista kunnes noin 11 aikoihin lähdimme liikkeelle.
Teimme mielestäni merkillisen kävelyretken. Kuljimme ehkä mailin matkan rantatöyryllä halki ihmisten pihojen! Koko ajan tuntui hyvin oudolta. Pihan reunassa oli todellakin paikoin jopa kivetty polku tätä varten. Joitakin ihmisiä tuli myös vastaan. Enimmäkseen talot näyttivät tyhjiltä, mutta joissakin oli ihmisiä. Ja toden totta, he vain jatkoivat olemistaan tai jopa tervehtivät meitä ohikulkijoita. Oikein oli alkupäähän merkitty: Public path. It is a law! sanoivat. Ihmiset ovat velvollisia päästämään kulkijat pihalleen. Tältä polulta ei ollut sen sijaan poispääsyä muuta kuin sen päissä. Rantapenkalta oli portaita alas hiekkarannalle, mutta yläpäässä luki: Private. Samoin oli 'private' pääsy kadulle. Vain lähellä toista päätä oli 'access to the street'. Mitä pitemmälle mentiin sitä kummallisemmalta tuntui. Tulin siihen tulokseen, että law tai no law tämä on selvää trespassingia ja osoittaa vähintään huonoa makua tehdä tällainen retki. Näin tuntuu suomalaisesta, jolla on kotona jokamiehen oikeus kulkea melkein missä vain, mutta joka myös ymmärtää kunnioittaa yksityisyyttä ilman kylttejäkin. Mahtaa anglosaksiseen maanomistuskulttuuriin tottuneesta tuntua oudolta, kun Suomessa ei juuri missään ole 'private' kylttejä.
Ilmoitin jyrkästi kieltäytyväni paluusta samaa reittiä takaisin.
Saattaa olla, etten olisi pystynytkään, sillä simahdin merkillisellä tavalla. Hikosin valtavasti enkä jaksanut kävellä. Menimme Sallin kanssa tielle. Pian tulivat Edith ja Richard perässämme. Kävin varjoisaan paikkaan huilaamaan ja Edith ja Richard lähtivät hakemaan autoa. Ei oikein tuntunut rytmihäiriöltäkään, mutta olo ei myöskään tuntunut hyvältä. Voileipä ja olut tekisivät hyvää. Menimme ennestään tuttuun (E ja R) voileipäpaikkaan. Mutta eihän siellä olutta ollut, joten otin kinkkujuustovoileivän ja Rootbeerin, joka on tietenkin ihan eri asia, makea inkiväärivirvoitusjuoma, ei kovin hyvää, mutta piti maistaa, kun ei iceteatakaan ollut. En ole tottunut juomaan cokea. Voileivällä oli täkäläiseen tapaan ihnan liikaa kinkkua ja liian vähän salaattia, joka täällä olisi niin hyvää. Sallin veggie (cheese) eli kasvisvoileipä oli erinomainen. Piristyin huomattavasti.
Kävimme mielenkiintoisessa pikkumuseossa, jossa esiteltiin saaren meripelastustoimintaa viimeisten puolentoista vuosisadan ajalta. Oli pelastusveneitä, joissa oli pyörät alla. Kuvista selvisi, että hevoset vetivät niitä pitkin rantahietikkoa. Sen täytyi siis olla nopeampaa kuin veneiden liikkuminen vedessä. Aivan tässä meidän lähellä asui Millie, joka teki tätä työtä koko elämänsä, senkin jälkeen kun meripelastusasema lopetettiin. Millien talolta todella näkyy merelle. Millie oli tuhti mummo, miehekäs olemus ja lihaksikkaat käsivarret. Naamastakaan ei muuta puuttunut kuin viikset. Siellä oli myös merikartta, josta selvisi, että tämä meidän lahti on kokonaan vain 2-4 jalkaa syvä. Avomeren puolellakin on rannassa matala penkka, mutta melko pian syvenee niin että on 20-40 jalkaa. Ihmettelin jo aikaisemmin, kun Richard huomautteli saaren karttojen epätarkkuuksista. Vieläkin olen sitä mieltä, että väärässä paikassa: kadut ovat ihan oikein mielestäni. Mutta saaren hiekkasärkät ovat kartoissa mikä mitenkin. Voisi luulla, että huolimatonta työtä. Voi ollakin, mutta merellä on myös osuutensa. Se muuttaa rantoja ja saaria jatkuvasti.
Taas kävimme ruokaostoksilla A&P supermarketissa. Nyt pidin varani ja otin itselleni marokkolaisia sardiineja. Kuvittelin syöväni niitä tänä aamuna (19980929), mutta ruokakunnan johto ajatteli taas kerran puolestani ja näki hyväksi sallia minun syödä sardiineja vasta huomenaamulla. America is a free country! Taaskin kävimme Bartlett's farmilla ostamassa salaattitarvikkeita. Ruokana oli spaghettia. Käytettiin valmista kastiketta sellaisenaan. Omat spaghettini ovat maukkaampia. Sen sijaan Bartlettin mustikkapiirakka oli todella hyvää. Olisi ollut vielä parempaa, jos olisin saanut kahvia kuten pyysin kun kysyttiin, mutta taaskin naispuolinen ruokatalouden johto katsoi parhaaksi tehdä oman päänsä mukaan ja antaa mautonta teetä mauttomalla hunajalla makeutettuna. Lipton on arvossaan!
Mikä on oikein? Esitin mielipiteitä vedoten Webster's New World Dictionary of the American Language sanakirjan alussa olevaan artikkeliin Language and the Dictionary by Charlton Laird vedoten. Eivät saaneet pienintäkään ymmärrystä osakseen.
Katso internetistä: saatko selville, miten täällä saadaan makeata vettä. Onko täällä hiekan keskellä pohjavettä vai tuodaanko se mantereelta? Miten New Yorkin pilvenpiirtäjien vesihuolto on järjestetty? Pekka sanoi yrittäneensä sitä selvittää, mutta oli saanut mielestään puutteellisen selvityksen oman talonsa huoltomiehiltä.
Asko Korpela 981011 (980929) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu