|
Yksi kuudesta osavaltion tukemasta yliopistosta, perustettu 1903.
Tekninen keskus esiteltiin: Missä opiskelijat? Pullollaan yritysten asentamia vanhoja konjeita, joita kukaan ei näytä käyttävän. Ei koneen toimintakaaviota piirrettynä koneen vieressä. (vrt Heureka). Missä tietokoneet? Oli design luokka, jossa oli muutama kone, mutta ei ketään käyttämässä. Luokkien ovissa ei varaustietoja eikä lukujärjestystä. Kaikki puhdasta ja siistiä, ei käyttämiseen jälkiä.
Sosiaaliturvatunnusta käytiin penäämässä. 25 vuoden takainen löytyi. Muuten oikein, mutta isän ja äidin nimet olivat kovin virheelliset. Korjattiin. Toivottavasti on matkatavaroissa kopio tiedoista. Emme saaneetkaan palkkioitamme per heti käteen vaan ne tulevat minun nimelleni asetettuna $600 shekkinä Suomeen. Paljosta postin häviämisestä on ollut tosin puhe. Ellei olisi Visaa, olisimme pulassa, koska olimme laskeneet saavamme rahat käteen.
John Darling, yliopiston rehtori haastatteli sekä minua että Sallia paikalliseen radioon, jonka klassista musiikkia kuulimme aina kun ajoimme Melvan autossa. Radiolla on kuitenkin muutakin ohjelmaa.
Faculty lounas: kymmenkunta opettajaa. Hyvät voileivät, kuten täällä lounaaksi yleensä.
Luppoaikaa, jolloin toivoin voivani kokeilla yhteyksiä. Luokka varattu. Chuck Fisherin koneessa kaikki toimi moitteettomasti, paitsi että hiiri oli vähän vaikea, kun Chuck on ilmeisesti vasenkätinen.
Luokassa Bienvenido Cortes esitteli minut asiallisesti CV tietojen perusteella. Antiikinaikainen videoprojektori, jonka heijastama kuva hädin tuskin näkyi lepsusti kaarevalla elokuvakankaalla. Yhteys toimi hitaasti ja olisin ollut pulassa, ellei Cortesilla olisi ollut paperivedosta. Esitys meni kohtalaisesti, mutta ei niin hyvin kuin radiohaastattelu (John Darlingin nasevien kysymysten ansiosta). Puolen tusinaa kysymystä luennon jälkeen osoittivat, että jotain olin onnistunutnut sanomaan.
Cortes oli kertonut, että ovat viimeksi käsitelleet Hecksher-Ohlinin ulkomaankaupan teoriaa. Mainitsi myös jonkun minulle tuntemattoman teoreeman.
Oli ajattelematonta lähteä pitämään luentoa jättäen kuullot ja paperit autoon.
Luennon jälkeen vastaanotto: opettajia ja liike-elämän edustajia. Smalltalk, smalltalk. Mummi hallitsi, minä en. Hyviä juustonpaloja ja meloninpaloja ym hedelmiä. Ice tea tai vettä juomana.
Katsottiin yliopiston urut.
Illalla President's Club Dinner niille jotka ovat yliopistoa sponsoroineet. Puheita, ohjelmaa esittivät, lähinnä lasten lauluja kehitysvammaiset ja mahdollisesti tukiryhmä! Olen hyvin hämmentynyt. Mistä oikein on kysymys?
Melko vaatimaton illallinen. Läsnä myös 5-6 ansioitunutta opiskelijaa, joiden puolesta käytettiin puheenvuoro. Muuten sponsoreita ja väkeä, jonka keski-ikä oli lähempänä 80 kuin 60 vuotta. Entistä hämmentyneempi yliopiston todellisesta olemuksesta. Ei lääketieteellistä tiedekuntaa, vaan siihen valmistava koulutus. Musiikkiosastosta puhuttiin. Mitä muuta mahtaa olla? Jalkapallo tärkein asia. Mistä oikein on kysymys. JD ilmeisesti saa huomattavan osan rahatulostaan luennoinnista Suomessa. Myös Taiwanissa on käynyt ja jotakin suhteita on siihen suuntaan. Olen hyvin hämmentynyt yliopiston luonteesta. Katsonpa kulisseja vielä nettisivuilta kotona.
Aaveluola - tekninen keskus ilman ihmisiä, täynnä yritysten poistamaa romua ja ilman tietokonetekniikkaa
Ei koneiden toimintaideoita kaavioina. - Heurekasta saisi vinkkejä.
Ei aikaa siirtyä internettiin! - Ei internet sivuja sisällöstä. Ei opiskelijoiden sähköpostia.
Videoprojektori aataminaikuisen huono. Opistotasoisuuden jäljet näkyvissä.
Esiintymispalkkiota ei maksettukaan. Mahdammeko koskaan saada shekkiämme? Postia häviää niin paljon.
Juhlassa pelkästään eläkeläisiä. Missä nuoriso. Puolentusinaa outstanding students oli paikalla. Meidätkin esiteltiin.
Maksajat esiteltiin ja suurimmat saivat kukkalaitteen mnuistoksi. Harvat maksajat paikalla, väkeäkin aika vähän. Ei tainnut olla koulun opettajia moniakaan. Kehitysvammaiset esittivät ohjelmaa.
Asko Korpela 980929 (980929) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu