| Hei!
Hieman kommentteja Tarton matkakuvistasi. Ns. muistokuvat ovat jo lähtökohtaisesti
aina hyviä, koska hyvyys on katsojan silmässä ja muistoissa.
Nyt vähän erilainen näkövinkkeli. Arvioitavana mielestäni
2 parasta kuvaa valokuvina. Hyvä kuva syntyy mm., kun sommittelu ja
värit ovat kohdallaan. Kun kuva kertoo jostain, mutta jättää
myös kysymysmerkkejä katsojalle. Muita kriteerejä vaikka
hurumykky. Laitteiden käyttäytymisestä johtuvaan epätarkkuuteen
tai suttuisuuteen en nyt kinnitä huomiota.
Arvioi tervehdyksin Helena |
|
|
Congratulations!
Näpäytä kuvaa
- saat sen suurena
|
- Kuva kertoo, että kotona ei olla (miesten lippikset naulassa ja
niiden yhteydessä jokin ilmoitustaulu). Cowboy-ruutupaita, miesten
'rotupiirteet' ja olemus vievät ajatukset pois Suomesta. Ollaanko
peräti Lännen mailla? Valaistus ja tummat paneelit henkivät
kapakka/pub-tunnelmaa.
- Onko ollut naistenhaku? 'Kiitos tanssista' sopisi nimeksi. Vai onko
kyseessä invalidi, joka nojaa käsisauvaansa? Hauskaa on joka
tapauksessa.
- Kiva, harmaa yleisväri, jota kirjovat eri kokoiset punaiset kentät,
hupun punainen vuori asemaltaan suorastaan kultaisen leikkauksen mukainen.
- Naisen takin/olemuksen massa tasapainottaa herrojen painoa, joka yksin
kalllistaisi kuvaa oikealle.
|
|
|
TY - Suomekielen laitos. |
- Jollakulla on kuuntelijoita jossain. Missä? Bunkkerimainen olotila,
jota on kevennetty huvilamaisin (jälki- ?) rakennelmin. Tapahtuiko
täällä joskus jotain aivan muuta? Kuka tänne oli suojautunut?
Minne tikkaat johtavat?
- Erinomainen syvyysvaikutelma, niukka, harmaa väriskaala lisää
bunkkeritunnelmaa. Ruutujen leikki ja voimakas perspektiivi antavat samalla
sekä rauhallisen että vaihtelevan taustan tummille hahmoille.
- Puhuva henkilö sopivasti erillään statisteista. Jalkaterien
jääminen kuvan ulkopuolelle kuitenkin häiritsee, kun hahmo
seisoo lahkeillaan kuvan reunan päällä.
|