| António |
A Baia de Guanabara é linda! Aquela ponte ao longe é
muito longa. Como é que ela se chama? |
| Regina |
Ponte Rio-Niterói. Tem 13,3 (treze, virgula, três)
km de comprimento. |
| António |
Rio-Niterái . 13,3 km ... E mais perto, á esquerda, que
praia é aquela a seguir ao Botafogo? |
| Regina |
É a praia do Flamengo. |
| António |
Praia do Flamengo. |
| Regina |
A seguir é o acroporto Santos Dumont. |
| António |
Ah! sim, o aeroporto. |
| Regina |
(on arriving) Estamos no cimo. |
| António |
A que altitude estamos? |
| Regina |
Estamos a mais ou menos 385 metros acima do nivel do mar. Daqui
há uma vista parcial da praia de Copacabana. |
| António |
Copacabana!? Ah! sim, agora vejo!, aquela praia enorme, á
direita. Fantástico! É uma vista grandiosa. |
| Regina |
Rio de Janeiro tem mesmo uma posição bem privilegiada. |
| 2100 |
Keskiviikon iltaohjelmana oli tutustuminen sambakouluun noin tunnin
matkan päässä hotellista. Sambalehtori tai oikeammin lehtorin
mies, kun varsinaisen piti imettää pikkulehtoria, kävi meidät
hakemassa eikä ihme, niin monta mutkaa oli matkassa. Sambakoulu merkitsee
harjoittelua karnevaaleihin, jotka kestävät kolme päivää
ja neljä yötä 40 päivää ennen pääsiäistä,
siis paaston aluksi.
Tärisyttävä kokemus
Perillä odotti tapahtuma, joka taisi minun kohdaltani olla koko matkan
tärisyttävin kokemus. Heti alkuun jaettiin joku brosyyri
ja - kondomi. Tutustumatta tekstiin tuhahtelin itsekseni paheksuvasti ja
arvelin, että sillä on joku syy-yhteys samban pyllynpyöritykseen
ja paikalliseen niukkaan vaateparteen. Ehkä onkin, mutta ei niin yksioikoisesti
kuin ensin luulin. Selvisi vähän myöhemmin. Ensivaikutelma
'musiikista' oli 'mieletön meteli', sitten muistui mieleen mielikirjailija
Dostojevskin kertomus siitä, kuinka hän seisoi valkeisiin puettuna
tulevan hautansa äärellä teloituskomppaniaa vastapäätä
(keisari kuitenkin armahti viime minuutilla ja karkoitti viideksi vuodeksi
Siperiaan). Sitten muistui mieleen oma asevelvollisuusaika yli 40 vuoden
takaa ja 'korohoron' kovapanosammunnat. Vähitellen meteli sai kuitenkin
muotonsa ja alkoi porautua solu solulta pinnan alle. Siinä oli jotakin
niin alkuvoimaista, että kyynelet alkoivat kuunnellessa virrata. Kiva
kun oli pimeätä eikä kukaan ehkä nähnyt. Lopulta
tuntui helpotukselta ryhtyä keinuttamaan tahdissa.
Muutakin kuin tanssia ja
kondoomi
Siinä vaiheessa oli käynyt selväksi, että kysymys oli
jostakin muusta kuin tanssin ketkutuksesta. Ja ihmetellen katsoin, kun
paikalliset näyttivät ottavan asian kovin kevyesti. Kaikkeen
tottuu. Koko tilanteen laukaisi täydellisesti Maestro Jaakko Salo.
Kertoi, että tämä on todella kansallinen tapahtuma, sillä
vuosittain tapahtumalla on tietty yhteinen yhteiskunnallinen teema. Tänä
vuonna se on taistelu AIDSia vastaan. Tässä siis selitys kondomille.
Maan parhaat säveltäjät säveltävät ja parhaat
runoilijat sepittävät tekstejä. Ja sambakoulut kiteyttävät
sanoman siten, että kansa esittää sen sitten jaloillaan,
käsillään, koko vartalollaan. Karnevaaleissa raati valitsee
ja palkitsee parhaat esiintyjät, koulut, jotka nousevat otsikoihin
ja maineeseen. Jotkut sävelmät jäävät vuosiksi
soimaan kaikuna tietyn vuoden tapahtumasta. |
|
o 
o 
o 
|
|
Rytmin ydin
Myös rytmi sai Jaakon suusta täydellisesti kolahtaneen selityksen.
Lähtökohtana on sydämen syke, siis elämä itse.
Sitä noudattaa marssin tahti. Kepeäjalkaisemmat napauttavat jalkaa
kerran välissä ja ihan nuorimmat ja notkeimmat tiukan harjoittelun
jälkeen ei kaksi vaan neljä kertaa. Tämän selityksen
jälkeen ei maallikollekaan tuottanut pienintäkään vaikeutta
ymmärtää näkemäänsä. On aivan helppoa
nähdä, milloin mennään perusaskelta - siihen pystyy
jokainen - milloin tuplataan ja milloin tuplakin tuplataan. |
|
o 
o 
o 
|
|
Meille näytettiin miten
se käy
Tämä tultiin meille näyttämään vielä
erikseen. Nuoria ja notkeita olivat esittäjät. Näyttivät
havainnollisesti kaikki kolme rytmiä ja toivat vielä ilon tullessaan.
Ei se siis pelkkää huolta ja murhetta olekaan eikä yhtä
haudan vakavaa kuin esim espanjalainen flamenco tai portugalilainen fado.
Juuret ovat Afrikassa, missä rummutus vieläkin kilpailee menestyksellä
Nokian kanssa. Viestiä välitetään. Sambassa sitä
tehostetaan kehon kielellä. |
|
o 
o 
o 
o 
|
|
Takapotku
Vielä Jaakko selitti yhden hienouden,
takapotkun.
Takapotkua soittaa porukan riskein rumpali kylän suurimmalla rummulla.
Lyö silloin kuin muut eivät lyö ja soita ja siten itse asiassa
vetää välistä ja hallitsee koko orkesteria. Muut soittavat
hänen lyöntinsä mukaan. Hän on kunkku ja se näkyy
hänen eleistään ja olemuksestaan sekä soiton että
taukojen aikana. |
| 0900 |
Penedo, Penedo
 Kauniin
sään vallitessa lähdettiin yhdelle odotetuimmista retkistä
Penedoon
tutustumaan aitoon utopiaan. Matkalla saimme vielä silmäyksen
Rion kauniiseen sijaintiin ja laitamilla Rion slummeihin. Lainsäädännössä
on vielä selviä merkkejä uudisraivauksen ajalta: jos onnistuu
asettumaan ja pitämään tonttia 5 vuotta, on sen laillinen
omistaja. Tämä merkitsee, että tiilestä rakennetun
asunnon katon voi myydä tontiksi ja tämä taas omansa aina
neljänteen kerrokseen saakka. Näin opas meille kertoi.
Matkalla herkuttelimme tavalla, joka on mahdotonta koti-Suomessa: oppaamme
ostivat tienvarsikioskista banaakimpun, joka oli poimittu suoraan puusta
(todellisuudessa heinästä, sillä banaani on ruohokasvi,
ei puu). Harmi ettei tullut kuvaa iskemättömästä kimpusta,
vain ruodosta suomalaisten 'piranhojen' jäljiltä. Taisimme jokainen
saada kaksi herkkupalaa, noin puolen meillä saatavan kokoista. Ulkomuoto
oli jotenkin vähän rosoisen näköinen, mutta maku aivan
erinomainen. Joku arveli, että on varmaan 'puussa' loppuun saakka
kypsynyt, mutta asiantuntijamme Ulla kertoi, ettei niin ole asia, vaan
nämäkin ensin poimitaan ja kypsytetään sitten erikseen.
Onneksi hoksasin kysyä paljonko tämä arviolta 10 kilon nippu
maksoi: 3 realia eli noin 10 mk. Menee siis maussa yli ja hinnassa ali
jopa sen mitä meillä ennen EUta myytiin, usein 2 mk kilo. |
|
o 
o 
o
o 
|
|
Pequena Finlândia
Taisi olla kohta puolen päivän jälkeen, kun tulimme Penedoon
ja Pequena Finlândiaan. Ensin tultiin todellakin ikäänkuin
Lilliputtien tai Peukaloisen maahan (pequena=pieni), jossa oli pari pikkuriikkistä
bulevardia ja niiden varrella joukko pikkuriikkisiä puoteja. Aurinko
paistoi ja linnut lauloivat - oli kesä. Risteilimme tovin jotenkin
tutuilla mutta samalla kuitenkin vieraan tuntuisilla tanhuvilla ihan kuin
jossakin Ruotsin Pajalassa. Korvapuusti-kaupasta ostimme ihan oikeita korvapuusteja
ja vielä kotoistakin parempaa kahvia. Jäljellä oli vielä
myös ihan alkuperäinen casa (vai mitenkä sitä nimitettiin),
se johon mentiin kuin hollitupaan, mutta joka osoittautui yksityisasunnoksi.
On myös Dona Eevan (Hildén) perustama, nyttemmin tytär
Helenan hoitama Suomalainen Museo, joka nykyään kuuluu Suomi-Klubille.
Museossa on noin 600 Suomesta peräisin olevaa esinettä kuluneiden
70 vuoden ajalta. On valokuvia ja on kirjallisuutta. Juuret ovat tiedossa. |
|
o 
o 
o 
|
|
Luontoretki ruukkukukkien
seassa
Kävimme myös Helena Hildenin yksityisasunnolla, kesämökillä,
jossa saimme oman käden kosketuksen tropiikin luontoon lyhyellä
mutta ytimekkäällä luontopolulla. Siinä puhuttiin monen
kasvin kohdalla, että tämä kasvaa kotona ruukussa ja kukkii
silloin ja silloin. Mandariinipuun lehtiä hieraistiin ja tuoksuteltiin
ja todettiin tutuksi. Minä panin muutaman taskuun ajatellen, että
niillä teetä maustan. Tallessa ovat, en kuitenkaan ole muistanut
kokeilla. Ihan erityisesti ihasteltiin valtavaa bambupensasta. Muistettiin
kuinka nuori bambunvesa voi kasvaa 10 cm päivässä ja kuinka
julmat japanilaiset käyttivät tätä sodan aikaan kidutuskeinona,
antoivat bambun kasvaa ihmisen läpi, niinkuin anopinkieli kasvaa styrox-ruukun
läpi. Hyi kuinka puistattavaa! Huomiota kiinnitettiin siihen, että
joka ikinen kasvava bambu on vihreä. Meillä nähdään
vain keltaisia bambuja. Missä välissä ja miten ne värinsä
vaihtavat? Tähän en vastausta kuullut, mutta sopinee arvata,
että kuivuminen saa aikaan kellastumisen. |
|
o 
o 
o 
o 
|
|
Eila Ampula - rievun mestari
Sitten koimme aidon taide-elämyksen ja tapasimme oikean taiteilijan
Eila
Ampulan, tekstiilitaiteilijan. Hän otti meidät vastaan ensin
kotonaan ja sitten ateljeessaan. Näimme taidetta ja näimme miten
sitä tehdään. Kuvat
Kuten arvata saattaa, koti oli upea. Se oli kuitenkin juuri myyty jollekin
meikäläiselle, joka aikoo tehdä siitä taidekeskuksen
jotenkin Roomassa olevan Villa Lanten ja muiden vastaavien tapaan. Dona
Eila oli juuri muuttanut ateljeensa yhteydessä olevaan vaatimattomaan
huoneeseen, jossa kuitenkin oli kaikki mitä elämiseen tarvitaan.
Eilan
sivuilla ja saamassamme Penedon esitteessä on luettelo, josta
käy selville tärkeimmät näyttelyt, joihin hän
on osallistunut yksin tai ydessä muiden kanssa, laskin 44. Töiden
lukumäärää tuskin tietää itsekään.
Yritin udella, että tuleeko yksi päivässä, kaksi parhaassa.
Selvää vastausta en saanut: sanoi että riippuu tunnelmasta
ja tilanteesta. Jos vaikka syntyisi yksi viikossa, olisi 35 vuoden aikana
ennättänyt tehdä melkein 2000. Jotenkin tuntui siltä,
että niitä tulee kuin turkin hihasta. Parhaimmillaan on työllistänyt
19 kutojaa. Ei ole itsellä tuntumaa siihen kuinka paljon riepumattoa
päivässä syntyy, mutta kyllä sukkula nyt melkein kerran
sekunnissa livahtaa. Tietysti tämä on konstikkaampaa kuin pelkkien
viirujen kutominen, mutta taitaa olla arvio sittenkin alakanttiin! |
| * |
o 
o 
o 
o 
o 
|
|
o 
o 
o 
o 
|
|
Näistä kuvista en nyt ole ihan varma. Jossakin yhteydessä
sanottiin, että saa kuvata. Mutta sitten itse taiteilija puuskaisi:
'...ja taas tämä kuvaa ilman lupaa.' Hänestä kyllä
varoitettiinkin niinkuin vihaisesta emoleijonasta, että saattaa sanoa
mitä tahansa ja heittää ulos katsojan. Itsekin kuulin hänen
jupisevan: 'Minä tykkään sellaisesta, sellaisesta vähän
niinkuin dramaattisesta...' Kertoi sitten värikkään tarinan
siitä kuinka hän ryyppäsi ratsuväkirykmentin upseerit
pöydän alle vai oliko se päin vastoin? Tämä tapahtui
sen kunniaksi, että hän oli tehnyt valtavan seinävaatteen
rykmentin lipuista ja niiden ryhdikkäistä kantajista. äskettäin
häneltä oli tiedusteltu, miten tällainen vaate pitäisi
pestä. Oli sanonut, että lähettäkää tänne,
minä pesen. Siellä komeili pestynä ateljeen takaseinällä
noutajiaan odotellen.
Kyseli, että onko minulla faxia, kun kerroin tekeväni matkakertomusta.
Sanoin, että se on kyllä tietokoneessa automaattisesti, mutta
etten ole sitä aikoihin käyttänyt, kun on sähköposti
ja nettisivut. Sivuista hän innostui kovasti ja nyt ymmärrän,
miksi. Hänen töitään voi ihailla netissä. Niitä
on paljon ja nämä minun kuvani ovat vain rikkana rokassa.
Niiden yksinomainen tarkoitus on levittää todellisen taiteilijan
mainetta. Käynti
ja näyttely Suomessa 200103.
|
|
Penedon juurilla
Vielä kävimme Penedon perustajien Toivo ja Liisa Uuskallion tyttären
Taimi Aishingerin luona Pousada (=majatalo) Penedossa. Taimi on syntynyt
Brasiliassa, mutta puhuu erinomaisesti suomea. Oli ollut Brasilian joukkueen
tulkkina Helsingin olympialaisissa. Muisteli Adhemar Ferreira da Silvaa,
joka silloin hyppäsi kauan voimassa pysyneen kolmiloikan maailman
ennätyksen, oliko 16.23, yli 3 metriä pidemmälle kuin meikäläinen
viisi vuotta myöhemmin. Uuskallioilla kaunis talo ja kaunis ympäristö.
(Nettiversion) keskimmäisessä kuvassa olemme talon takapihalla.
Lopuksi kävimme herkuttelemassa Girassol (=auringonkukka) ravintolassa.
Tyytyväisenä köröttelimme kotiin päivän yöksi
pimetessä. |
|
o 
o 
|
| 1000 |
Vierailu Sternin jalokiviliikkeessä
Ympärilleen katsellen sai sen kuvan, että Stern on paikallinen
yleissponsori. Nimi tuntui olleen esillä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.
Meikäläisen kannalta parasta tuntui olevan erinomainen pieni
Rion kartta, mutta monet muutkin ilmaiseksi jaetut brosyyrit taisivat olla
Sternin tavaraa. Stern on myös menestystarina. Eräältä
Sternin
esittelysivulta selviää, että Hans Stren perusti liikkeensä
54 vuotta sitten. Paikan päällä kerrottiin, että Ukko
Sternin saattaa yhä nähdä liikkeessään. Kartan
tietojan mukaan hänellä on 175 haarakonttoria 14 maassa. Sternin
autot kuljettavat asiakkaat hotellista liikkeeseen ja taas takaisin, mikä
varmaan onkin asiallista tällä alalla huomioonottaen kadulla
rehoittavan nimenomaan koruihin erikoistuneen pikkurikollisuuden. Sternin
ovelta kiireisin askelin lähtevä ympärilleen epäluuloisesti
pälyilevä turisti olisi varmaan kovin helppo saalis. Sternin
näyttelyyn mennessämme kyselin lupaa valokuvata. Turvamies oven
ulkopuolella sanoi, että siitä vaan, mutta myymälässä
tultiin kieltämään. Kun kerroin, mitä turvamies oli
sanonut, kävi myyjä tarkistamassa ja sanoi mielestäni järkevin
perustein: luonnonkiviä saa kuvata, mutta muotoiltuja ei. Toisen alla
olevan kuvan ennätin napata ennen kuin kiellon tarkennus tuli voimaan.
Samanlaisia olin jo kuvannut hotellin vieressä olevan kaupan
ikkunassakin. Sternin jälkeen käytiin läheisessä
ostoskeskuksessa matkamuistoja haaliskelemassa. |
|
o 
o 
o 
o 
|
| 2030 |
Illallinen Bronskyssa
Sitten iloinen seurueemme illasti Bronskyllä ennen Samba showta. Makean
elämän vietolta kuullostaa. Kuten kuvista näkyy riemu kattoa
tapaili. Täällä katto olikin harvinaisen matalalla, ainakin
kuvaannollisesti. Liekö isännältä (näitä
ulkomailla tunnettuja suomalaisia elokuvaohjaajia) loppuneet rahat, kiinnostus
vai taito, mutta paikka paljain silmin katsoen oli lähinnä 'räkälän'
tasoinen. Onneksi ruoka loppujen lopuksi ei niin kehnoa ollutkaan kuin
ympäristö. Ja kuten sanottu, tunnelma oli korkealla. Ensin laulettiin
ja mekastettiin omin voimin. Jostakin oli Jaakolle haalittu hanurikin.
Taattua tavaraa tuli Marjatalta ja Jaakolta ja osin omasta kurkusta. Mutta
sitten koettiin yllätys. Paikalla oli Irene Mutanen, suomalainen nimi
ja ulkonäöltäänkin suomalaiseksi kelpaava, ei kuulemma
osannut sanaakaan suomea. Laulajaksi ymmärsin. Jaakko auttoi hanurin
olkavarsilleen. Ajattelin: mitähän tuostakin tulee, kun toisen
pitää auttaa. Mutta se oli hämäystä, Jaakon aina
valppaita herrasmiesotteita. Irene ei ollutkaan mikään Anna Mutasen
sukulainen, ei laulaja varsinaisesti, vaan soittaja, ja millainen soittaja!
Heti ensimmäinen vetäisy karmaisi selkäpiitä oikein
kunnolla. En nyt enää muista mitä hän soitti, mutta
sen mitä soitti, soitti temperamentilla ja mestarin ottein, päivän
paras, mielestäni ohitti samba shownkin, ei mahda mitään. |
|
o 
o 
o 
o 
|
| 2200 |
Samba show
Sambashowssa meillä oli paikat ensimmäisellä ja ainoalla
parvella. Sieltä ei paljastunutkaan kuinka suuri paikka oli kysymyksessä.
Se kävi selväksi vasta kun itse show kesti minkä kesti ja
saman verran aikaa käytettiin lopuksi kaiken maailman kansallisuuksien
kutsumiseen lavalle laulamaan. Varmaan kaikki Euroopan maat, Amerikka ja
suurin osa Aasiaa oli paikalla, ainakin 50 maata. Järjestäjiltä
oli tietysti ovela veto nostatella näin kansallistunteita ja vielä
saada oma show näyttämään entistäkin paremmalta,
kun vertailukohtana olivat amatöörimäiset yleisön esitykset.
Me pidättäydyimme viisaasti yläparvelta saakka lavalle änkeämästä,
vaikka nimeltä mainittiinkin ja sillä kohdalla itse äläkän
päästimmekin. Tällaisessa kavalkaadissa ei tietenkään
ollut sijaa kuin pikku kiekaisulle ja parille jalan heilautukselle, mutta
Marjatta oikein puhisi esiintyjien huonosta laulutaidosta. Meikäläiseen
meni täydestä. |
|
o 
o 
o 
o 
|
|
o 
o 
|
|
Mutta entä
itse show? Kyllä siinä syke oli ja kuvista näkyy
loput eli se kuinka rahat oli otettu pois turisteilta ja pantu hepeniin.
Keskiviikkoillan väkevää tunnelmaa ei täällä
tavoitettu, ei ollut yhteiskunnallista sanomaa, ei kummunnut syvältä
kansan parista, ei ollut koko skaala vauvasta vaariin mukana. Ilman muuta
olivat ammattilaisia ja ammattitaitoisia, jalka nousi kevyesti ja pakarat
ja muutkin paikat vemputtivat justiinsa tahdissa. Ja kauniitakin olivat.
Etukäteen olisin kuvitellut, että niin pitkälle viety alastomuus
vaikuttaisi jotenkin riettaalta ja pornolta, mutta niin ei ollut. Sitäpaitsi
tytöillä olikin ihonväriset verkkosukat jalassa. Ennen esityksen
alkua, yleisöllä oli tilaisuus kuvauttaa itseään uhkeiden
tanssijattarien ja tanssijoiden likistyksessä. Yritin viime tipassa
provosoida vedonlyöntiä eli ottaa vastaan tarjouksia paljonko
maksat, jos nipistän tännekin ilmeisesti tulevaa tyttöä
nätisti pyllystä. Ei rohkeus riittänyt, eikä sitten
enää niin mielikään tehnyt kun lähelle tuli, ihan
näytti tavalliselta ihmiseltä.- Vahtikin oli kiusallisen lähellä.
Kuvat tulivat olosuhteiden pakosta jonkin verran liian kaukaa, mutta kyllä
niistä varmaan mukana olleille tapahtumat mieleen muistuvat. |
| 0815 |
Lento Buenos Airesiin
Herätys ani varhain, oliko peräti 0445, kun kentälläkin
piti olla jo 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Kaikki meni kuitenkin
hienosti. Missään vaiheessa ei ollut kiireen tuntua ja nälkäisenä
ei tarvinut matkaan lähteä, vaan hotellin tuhti aamiainen tarjottiin
varhaisesta aamuhetkestä huolimatta ystävällisen hymyn höystämänä.
Matkalla lentokentälle näimme Rion heräävän. Kukaan
ei näinä muutamana päivänä tainnut nähdä
sen käyvän nukkumaan. Me ainakin edellisenä iltana tulimme
puolen yön jälkeen Sambashowsta ja pistelimme hotellimme baarissa
vielä varsin kohtuulliseen hintaan kunnon voileivät ja oluet.
Eivät valittaneet, että kokin päivä loppui klo 21 kuten
monissa ravintoloissa meillä kotona.
Paikallista Ullaa ei perillä ollut, mutta oli Suzana ja hyvin pärjättiin
näinkin. Suzana kertoi Reetalle Englanniksi ja Reeta meille suomeksi.
Jo tullessa huomasimme, että Argentiina on ihan toisenlainen maa kuin
Brasilia. Siinä missä Rion kauneus perustui sen sijaintiin kauniin
luonnon keskellä Buenos Airesissa vaikutuksen tekivät komeat
bulevardit, aukiot ratsastapatsaineen ja mahtavat rakennukset. Väkikin
oli ihan eri näköistä. Täällä kasvot näyttivät
melkein pelkästään eurooppalaisilta. Intiaaniväestön
osuus on hyvin vähäinen, afrikkalaista perimää ei ollenkaan.
|
|
Kaupunkikierros
Kun niin varhain saavuimme, ennätimme aikamoisen kaupunkikierroksenkin
tehdä. Aloitimme sen Plaza de Mayolta, itsenäisyyden aukiolta.
Sitä jotenkin ei tule ilman muuta ajatelleeksi, että Etelä-Amerikan
maiden itsenäisyys on sata vuotta vanhempi asia kuin Suomen itsenäisyys.
Niinpä Argentiinakin julistautui itsenäiseksi jo 1810 toukokuussa
(Mayo). Siltä ajalta ovat Plaza de Mayon rakennukset, niistä
näyttävin hallituspalatsi Casa de Gobierno eli värinsä
mukaan Casa Rosada (ruusunpunainen). Jäi mieleen, että Mayolla
koettiin 35 leveysasteen (Euroopassa vastaavasti Kreeta ja Kypros, molemmat
Sisilian eteläpuolella) kuumuus. |
|
o  o 
|
|
Tangon tyyssijat
Kuumaa oli La Bocassakin, missä argentiinalaisen tangon perinnettä
vaalitaan erityisesti suunnitellulla ja säilytettävällä
miljööllä, jonka keskipiste on El Caminito (pieni polku),
taide- ja tangokatu. Varjossa teki mieli istua ja jotakin virvoittavaa
juoda. Täällä minä ainakin kohtasin konkreettisesti
sen suuren hintaeron, joka vallitsee Brasilian ja Argentiinan välillä.
Postimaksu Suomeen $1.50 ja kortti $1 (=$2.50 eli 15 mk), Brasiliassa vastaavasti
3 mk ja 2 mk (=5 mk), siis kolmannes. Onneksi tuli Brasiliasta lähetettyä.
Mielestäni ei kuitenkaan esim ruoka ollut lopulta sen kalliimpaa kuin
Suomessakaan. |
|
o 
o 
o 
o 
|
|
o 
o 
|
|
Eva Peronin hauta
Sitten mentiin Recoletan kaupunginosaan ja siellä tarkemmin hautausmaalle,
Eva Peronin hautaa katsomaan. Tämä olikin itselleni erikoinen
tilanne, sillä toimin ensi kerran eläissäni espanjan kielen
tulkkina, kun Reetan kurkku tarvitsi lepoa. Eipä ollut ongelmia. Tietenkin
helpotus on että tätä hommaa tein aika paljon 70- ja 80-luvuilla,
mutta vain venäjästä ja venäjään. Ehkä
nytkin olisi toisin päin ollut tottumattoman sönkkäämistä,
vaikkei keskustelussa ongelmia olekaan. Hautausmaa on sikäli erikoinen,
että hautaus tapahtuu maan päällisiin mausoleumeihin. Olen
näitä ennenkin nähnyt, mm New Orleansissa Yhdysvalloissa,
missä pohjavesi on maanpinnan tasalla eikä maan alla mikään
mätäne. Mutta mielestäni ei missään ole ollut
näin suuria kuin täällä. Eva Peronin (Duarten) mausoleumi
kuitenkin oli pienemmästä päästä. |
|
o 
o 
o 
|
|
Argentiinalainen pihvi
Iltaohjelmana oli yhteinen ateria kunnon pihvipaikassa, La Chacrassa. Pulska
härkä seisoi porttaalissa ja näyteikkunassa loimutettiin
nuotiolla lihaa niinkuin meillä lohta. Oli pihveissä sekä
makua että kokoa. Täällä ei rasvakammoa tunneta, vaan
naudanlihapihviinkin oli jätetty aikamoinen rasvaköynnös
ympärille. Epäilen että sillä on osuutensa siihen,
että liha todella maistui. Argentiina on myös viinimaa toisin
kuin Brasilia. Eipä tarvinut kertaakaan koko retkellä viiniä
etikaksi epäillä, enää en muista missä, mutta
joissakin paikoissa saatiin hyvinkin tuhtia tuhdin lihan kanssa sopivaa.
Lihan suhteen ei todellakaan vähäisintäkään huomauttamista,
mutta matkan parhaan aterian söin kuitenkin Buenos Airesin hotellin
alakerran naapurissa Torre de Parisissa kalaa, taisi olla turskaa, aivan
mestarillisesti laitettuna, pinaattia ym. |
|
o 
o 
|
| 1000 |
Sunnuntai-aamun kirppis
Luulen, että jos Euroopassa tarjottaisiin näin kallista päiväretkeä
(590 mk), juuri kukaan ei lähtisi mukaan, mutta nyt lähtivät
melkein kaikki. Retken keskeinen idea oli tietysti lounas pampalla, joten
aamulla ei ollut hirveätä kiirettä, kun matkaan ei tarvittu
tuntia enempää. Ennätimme siis mainiosti tutustua paikalliseen
kirpputoriin, missä kaupunginosassa se nyt olikaan? Ihan kunnon meininkiä
joka tapauksessa. Kesken jäi ja kiireeksi veti, kun piti pois tulla.
Kuten kuvista näkyy, runsaasti oli tavaraa tarjolla. Ehkä se
ero kotoisiin kirpputoreihin, että Suomessa yksityiset etualalla,
joten kokoelmat pienempiä. Minusta näytti, että täällä
kauppa oli enemmän ammattilaisten käsissä, tietysti näissä
alkupään paikoissa porttikäytävien sisällä,
mutta myös torilla. Kuvat puhukoot puolestaan. Kuvista yksi on erityisen
heikko (Jaakolla parempia [ehkä
muualla otettuja]), mutta kertoo ilmeisesti aivan oleellisen piirteen:
tangoa tanssittiin myös kirpparilla. Kuvassa on vanha pariskunta,
kukaties vaikka olisivat ihan ammattilaisia olleet. Heille annettiin tilaa
ja heillä oli ympärillään iso rinki katsojia. Tämä
kuvaaja [AJK] vain onnistui ottamaan kuvan, kun tanssijat olivat selin! |
|
o 
o 
o 
|
|
o 
|
|
Aikaa ei kuitenkaan ollut jäädä parantelemaan, kun piti
ehdottomasti ennättää tutkia kirjat. Mielestäni niitä
oli yllättävän vähän tarjolla. Yksi kauppias kuitenkin
löytyi: kaksi kirjaa ostin, tuntuivat
kalliilta, $15 kappale. Sain kuitenkin tingityksi yhteishinnaksi $25 eli
150 mk. Kauppias oikein tarjosi tuolin, että sain rauhassa katsella.
Hän tiesi Suomesta sen verran, että talvisodassa olivat sotilaat
pukeutuneet valkeisiin vaatteisiin, niin ettei vihollinen lumesta erottanut.
Arveli Suomen olevan kuningaskunta, mutta kun korjasin, itse sanoi: 'Ai
niin, naapurimaa Ruotsihan se kuningaskunta on.' Hyvän tovin juteltuamme
lähdin kiireesti kokoontumispaikalle. Torin toisessa laidassa muistin
yhtäkkiä: kuva pitää ehdottomasti ottaa. Ei muuta kuin
takaisin. Mielihyvin suostui kuvattavaksi. Vielä kiireesti näytin
kameran ikkunasta lopputulosta, nettiyhteyttä ei kuulemma ole, että
voisi palata asiaan. Kirjakauppias vaikutti rähjäisestä
ulkoasustaan huolimatta valistuneelta ja iloiselta veikolta. |
|
|
|
Santa Suzana
Ei tässä tapauksessa tarkoita kirkkoa eikä itse pyhimystäkään
vaan karjatilaa. Todella komea muhkeaviiksinen gaucho ja tomera pikku gaucho
ottivat meidät ratsain vastaan karjatilan portilla. Minun kuvani ei
tee papan muhkealle olemukselle oikeutta. Oli kuulemma jossakin brosyyrissakin.
Jos kenellä on parempi kuva, olisi mukava saada se tähän
(jos saisin, skannaisin, palauttaisin). Bussista jalkauduttuamme saimme
käteemme tavattoman maukkaan empanadan eli lihapiirakan ja mukillisen
viiniä.
Sitten kävimme tarkistamassa lounaspaikan tallin vilpolaa muistuttavassa
katoksessa. Meillä on mökillä sänkynä kaksoislaverin
asemesta 50 vuoden takainen kaksoisheteka vaneripohjalla varustettuna.
Siltä varalta, että päättäisimme hankkia uuden,
täältä saimme mainion idean hetekan uusiokäytölle:
grilliksi. Varsinkin nyt kun suurperhe on vielä kasvamaan päin,
saisi kerralla kaikille kunnon pihvit. Kokki niitä hiljalleen paisteli
siirtelemällä vieressä palavasta nuotiosta sopivia hiillostuvia
pökkelöitä todellakin hetekan näköisen parillan
alle loppuun palaneiden tilalle. Sitten tutustuttiin kotimuseoon, mielestäni
tavattoman siroihin ja kauniisiin porsliiniesineisiin. Sitten jaloiteltiin
hevosaitauksen luo katsomaan heppoja ja ratsastamaan tai ajelemaan pampalla.
Jos ei parempaa ole nähnyt, nämä menevät täydestä.
Mutta häviävät kyllä armotta ainakin 3-1 sille mitä
turisteille näytetään Unkarissa, esim Tökissä
Patkón
hevostilalla.
Ruuassa, viinissä ja tango-ohjelmassa ei moitteen sijaa, mutta
taaskin voittaja löytyy Unkarista Bándin "Udvarház"
csárdasta, missä tunnelman teki tyylikkään karhea
mustalaismeninki ja rosvopaistin tarjoilu ym hetekaakin kekseliäämillä
jipoilla. Miten kummassa muistuukin niin mieleen, varmaan tämän
hevoshomman takia. Melkein harmitta tämä turhanpäiväinen
vertailu Unkariin. |
|
o 
o 
o 
o 
|
|
o 
o 
o 
o 
|
|
o 
|
| 1000 |
Apinoiden töllisteltävänä
Olin päättänyt 'mihin hintaan hyvänsä' käydä
teatterissa
joko maanantaina tai tiistaina senkin uhalla, että iltaohjelma jäisi
pois. Selvitettyäni asiaa jouduin toteamaan, ettei onnistu mihinkään
hintaan, sillä täälläkin teatterit ovat kesälomalla
kiinni. Itse asiassa joitakin näytäntöjä on kesälläkin
kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina ja tiistaina. Sunnuntaina
en vielä tätä ollut huomannut. Aamiaisella tapasimme muita
retkeläisiä ja ihmettelimme mitä tekisimme. Syntyi spontaani
ajatus: mennään eläintarhaan. Niin tehtiinkin. Perillä
oli pientä hämminkiä, kun portit olivat kiinni ja aukioloaikoja
ei ollut mitenkään selvästi esillä. Portilla oli kuitenkin
ihmisiä odottamassa ja vastoin präntättyä tietoa portit
myös avautuivat. Kuvat kertokoot. Paremmin hoidettujakin on nähty.
Akvaario oli suurin pettymys, kun mielessä oli New Yorkin American
Museum of Natural History. Siellä muut eläimet kylläkin
ovat täytettyjä, mutta kalat ovat hienoissa akvaarioissa. |
|
o 
o 
o 
|
|
o 
o 
o 
|
|
Jardín japonés
Aikamoisen marssin jälkeen teimme vielä kierroksen Japanilaisessa
puutarhassa, joka oli saanut alkunsa 1967 japanin nykyisen keisarin vierailun
aikana. On helppo arvata, että luonnonolosuhteiden täytyy aika
hyvin vastata Japanin olosuhteita, sillä kovin hyvin näyttävät
puut, kukat ja kultakalat täällä viihtyvän. Missään
en, en edes Kiinassa, muista niin paljon kultakaloja nähneeni. Heti
kun meni lähellekin lammikoita, ne tulivat suu ammollaan ruokaa vaatimaan.
Ruokaa oli saatavissa kioskista. Vaikutti siltä, että on tehty
ovela ratkaisu. Ruokkimiskustannukset pannaan kävijöiden maksettavaksi,
ei pääsylipun kautta, vaan suoraan. Valtavasta ja pulskasta kalakannasta
päätellen systeemi toimii hyvin. Meillä ei kuitenkaan valitettavasti
ollut enää aikaa eikä tarmoa ryhtyä kaloja syöttämään. |
|
o 
|
| 2200 |
Tango: teoria ja käytäntö
Tango oli samban ohella koko matkan tunnus: 'Sykkivää sambaa
ja tulista tangoa'. Ei ensinkään hullumpi muotoilu, onnittelut
vaan tekijälle, Matti Palermaako oli vai kuka? Kyllä näihin
ihan oleellinen pelkistyy. Hyvä, kun ei tarvinut teatterilla tätäkään
tangoshowta torpedoida. Tangoiltamme jakautui kahteen osaan: 'Teoria eli
lässyn lässyn ja käytäntö eli temput' kuten teekkarit
asian ilmaisevat. Toivottavasti on Olympia asianmukaisella tavalla noteerannut
Jaakko Salon aivan ratkaisevan panoksen matkan teeman syventämisessä
osanottajille. Saimme vahvistuksen sille mitä olemme aavistelleetkin:
tango on argentiinalainen ja tango on suomalainen, tango ei ole muunmaalainen,
ei siis ehkä edes pariisilainen, vaikka eräästä Marlon
Brandon elokuvasta ehkä voisi niin päätellä (muistan
kuinka tekopyhästi yökötti, kun piti kerran erään
korkea-arvoisen venäläisen vieraan kanssa käydä katsomassa).
Mehän juuri olemme sitä tangosukupolvea. Kyllä on itsellänikin
väkevät muistot 50-luvulta, kun urheilijapoikana kesällä
lavoilla ja koulupoikana teinikunnassa pääsi tyttöjä
lähelle tällä tekosyyllä. Nyt kuultiin historiaa, Carlos
Cardell jäi mieleen tämän alan Paavo Nurmena tai paremminkin
Olavi Virtana. On suorastaan ollut este mieslaulajien kehitykselle. |
|
o 
o 
o 
|
|
Tango on myös tanssia
Paitsi laulua ja musiikkia tango on tanssia ja tällaiselle rajoitetusti
musikaaliselle jopa enemmän tanssia. Vaikka ei kyllä mitään
niin taidokasta kuin illan showssa nähtiin. Tässä taitaa
olla vähän sama juttu kuin sambassakin, on erikseen jokamiehen
tango ja erikseen taidetango. Taidetango hivelee silmää ja jokamiehen
tangossa hivellään pintaa ja se antaa hien. Molemmat puolustavat
paikkaansa hyvin. Tämän paikan erikoisuus näytti olevan
jalan salamannopea livautus partnerin jalkojen välistä. Tai ei
varmaankaan tämän paikan erikoisuus, en vain ole ennen sellaista
nähnyt, kaikenmaailman taivutuksia, styyräyksiä, peruutuksia
ja nostoja kylläkin. Otin aika paljon kuvia showsta, mutta salama
ei ihan riittänyt. Olisi pitänyt siirtyä istumaan lähemmäs
näyttämöä, varsinkin kun tilaa olisi kyllä ollut. |
|
o 
o 
|
|
 Andien
kutsu
On pakko tunnustaa, että minulle kävi vanhanaikaisesti: Yhtäkkiä
esille rämähti intiaanipoppoo ja la 'Llamada de los Andes' (Andien
kutsu) soi niin väkevänä, että tango jäi varjoon,
ei auttanut mikään. Asiaa vain pahensi, että joku totesi,
että Kolmen sepän patsaallahan tätä kuulee melkein
päivittäin. Mielestäni tämä on itse asiassa shown
järjestäjien virhe ja tekee pääasialle karhunpalveluksen.
Vai onko niin, ettei tangoshowhun tulisi katsojia, jos tämä jätettäsiin
pois. Meitä ainakin olisi luultavasti riittänyt molempiin: sekä
tangoon että 'Andien kutsuun'. Tangoa lähdimme katsomaan ja siitä
olisi jäänyt selkeämpi kuva ilman 'Andeja', kun jo pentelen
etevä taikurikin onnistui harhauttamaan aistejamme ihan tarpeeksi
ja naurattamaan vakavassa asiassa. |
| 1000 |
Aallon maljakot
Taide pystyy monesta asiasta sanomaan ytimen nasevammin kuin tiede tai
kaiken maailman sanalliset selitykset tai me tavalliset pulliaiset. Tähän
uskoen suuntasimme Kansalliseen Taidemuseoon (Museo Nacional de los Bellas
Artes). Jouduimme toteamaan, ettemme eilisestä mitään oppineet,
kun emme tulleet tarkistaneeksi aukioloaikaa. Se avautui taaskin vasta
1230, olimme kiusallisesti vajaan tunnin etuajassa. Menimme nauttimaan
jotakin kostuketta, koska olimme tulleet kuumuudessa jalan. Läheltä
löytyi avoin terassi ja sisätilat, Bellas Artes Design. Nautimme
ison lasillisen paikalla puristettua grape-mehua. Kotona juon joka aamu
Valion grape-mehua ja pidän sitä Valion parhaana tuotteena, tuodaan
tiivisteenä Yhdysvalloista. Nyt löysi voittajansa. Niin hyvää,
että ihan tässä kertomuksessa ansaitsee tulla mainituksi.
Oli muutakin: ystävällinen ja asiantunteva opas tai intendentti,
mutta ei niin asiantunteva kuin me. Oli nimittäin esillä parin
vuoden takaisesta näyttelystä kolme vitriinillistä suomalaista
lasia. Osasimme kertoa yhtä ja toista Aallon maljakoista ja Iittalan
laseista. Intendentti oli hyvillään, kun sai 'ensi käden'
tietoa. |
|
o 
o 
o 
o
|
|
Florida kauppakatu
Emme jääneet odottamaan taidemuseon avautumista, vaan ajoimme
taksilla kauppa- ja kävelykatu Floridalle. Matkalla taksi meitä
kovasti varoitteli taskuvarkaista. Väitti, että ovat poliisin
kanssa samassa juonessa, joten poliisista ei ole mitään hyötyä,
valitettavasti, kuten hän hyvin painokkaasti sanoi. Meillä ei
pitänyt mitään varastettavaa ollakaan, ihan vähän
valuuttaa salataskuissa. Ostimme vähän musiikkia erittäin
palvelualttiilta myyjältä isossa musiikkikaupassa. Minä
etsiskelin karttaa. Yhden etsimäni näinkin eräässä
kioskissa heti alkuun, mutta kun ahneuttani etsin halvempaa, en enää
löytänyt edes tätä, Etelä-Amerikan karttaa, jossa
oli pinnanmuodostus ja valtioiden rajat. Missasin vielä yhden oikein
hyvän kirjan, taaskin luullen, että kyllä niitä pian
löytyy lisää. Niin että meni osittain pommiin koko
retki. Kotihotelli putkahti nenän eteen jotenkin ihan yllättävästä
kulmasta. Päätimme syödä lounasta alakerran Torre de
Paris ravintolassa. Se osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Vilkuttelimme
ohi kulkeville kanssamatkalaisille ja minä söin koko retkeh herkullisimman
aterian, täytettyä turskaa. Oli mielenkiintoista seurata myös
muita asiakkaita. Enimmäkseen näyttivät olevan firmansa
kustannuksella asiakkaansa kanssa lounastavia liikemiehiä, yksi kuiva
käppänä oli kuviteltavissa kolleegaksi, eläkkeellä
olevaksi professoriksi. En tiedä mikä on paikallinen tapa, mutta
kokille lähetin terveisiä. |
|
Taidetta tavoittamassa
Sitten teimme uuden, tällä kertaa onnistuneen yrityksen taidemuseoon.
Emme oikein saaneet selvää kuvaa argentiinalaisesta taiteesta.
Sen sijaan oli kohtalaisesti eurooppalaista ja nimenomaan brasilialaisen
taiteen näyttely. Brasilialaisessa oli modernia pensselinhuisketta.
Oikein mukavan näköistä värinkäyttöä,
mutta muuten en sanomasta saanut irti, kun on vaatimus, että pitää
sanoa selvästi, mitä tarkoitetaan ja lähtökohtana on
taito ja taide rakentaa tämän päälle. Ei ihan välttämättä
tarkoita näköistaidetta, vaikka mielestäni vain kovin harvat
osaavat muilla keinoilla. Loistavia esimerkkejä kuitenkin Hiltusen
Sibelius ja Särestöniemen unikuvat. Eurooppalainen taide oli
vähän hollantailaista, taisi olla joku Rubenskin ja ranskalaista
impressionismia, kuitenkin vähän niinkuin toisen luokan tasoa. |
|
Jäähyväisillallinen
(Eeva Sundqvistin [toinen oikealta eturivissä] kameralla ottettu
kuva)
Illalla oli sitten viimeinen yhteinen tilaisuus: pihvi varmassa paikassa
Los Troncos. Pihviin ei taaskaan tarvinut pettyä, mutta melkein harmittaa,
että tuli ruvettua uteliaaksi ja ryhdyttyä selvittämään
mitä Los Troncos todella tarkoittaa. Nimi tarkoitti sitä mitä
kuvittelinkin: tarjoilijan (ja sanakirjan) mukaan pölkkyjä, tässä
tapauksessa sisustuksen mahtavia, suorastaan ylimahtavia palkkeja, näytti
että ainakin 50x70. Olisin ihan hyvin voinut jättää
illusion elämään ja olla menemättä seinän
viereen koputtelemaan. Tuli kuitenkin tehtyä: onttoa peltiä oli
koko komeus. Tarkkasilmäisimmät olivat näkevinään
totuuden pöydän äärestä saakka: ilmastointiventtiilejä
oli palkeissa niiden koko paksuudelta. No, nämä yksityiskohdat
eivät lopulta sittenkään olleet ratkaisevia. Joku onneksi
keksi vielä, että käydään yhteiskuvaan. Niin tehtiinkin.
Tarjoilija räpsytteli puolen tusinaa kameraa. Olisivat kuvat olleet
vieläkin heikompia, mutta vaadin ottamaan toista metriä lähempää.
Sittenkin ne kuvat tulivat liian kaukaa. Tämän kertomuksen kansikuvasta
minä olen poissa, itse kuvaa ottamassa vielä metrin pari lähempää
kuin tarjoilija. Ei näy pöytiä etualalla kuten varmasti
kaikissa muissa. Ylivoimaisesti yleisin kuvausvirhe: kuva otetaan liian
kaukaa: kuvattava näkyy pienenä pisteenä kuvan keskellä. |
|
o 
o 
o 
o 
|
