Opastus Helsinki-Vantaan lentokentällä oli tietoinen
Espoon sotaveteraanien ryhmästä. Helposti löydettiin, vaikkei
tuttuja ollutkaan. Jaakko Salonoja oli mennyt meitä vastaanottamaan
Unkariin jo edellisenä päivänä.
Lento meni joutuisasti, vähän päälle kaksi tuntia.
Unkarin kielioppia lueskelin ja sanakirjan keskusteluosaa. Ehkä olisi
pitänyt sittenkin ottaa inspiroivampaa luettavaa mukaan, vaikka olinkin
tarkoituksella jättänyt meneillään olevan kirjan kotiin.
Tulee sitten heti alussa hoidettua kirja-asiaa, eräs matkan päätarkoituksista
kun on kirjojen hankinta.
Ferihegyn lentokentällä sitten odottivat tutut ihmiset: Jaakko
Salonoja ja Tuula Kovács. Koska oli aamu ja hotellissa vaihto tapahtuu
puolilta päivin, emme suunnistaneet suoraan hotelliin, vaan kaupunkikiertoajelulle
matkatavarat mukanamme
Sankareiden aukiolla (Hõsök tere) oli muitakin turisteja
paikkaa katsomassa, oli varttuneemmassa iässä olevia, mutta oli
myös iloinen nuorisojoukko, joka kiipeili ruhtinas Árpádin
muistomerkkiä elävöittämässä. Oppaamme Tuula,
joka on asunut Unkarissa muistaakseni 30 vuotta selosti meille paikan merkitystä.
Oman kuvansa nähtyään totesi: "Taas tuollainen viittilöintikuva!"
Näpäytä kuvaa,
saat sen suurempana!
Sitten käytiin pikakäynnillä Budapestin kuuluisassa kauppahallissa.
Jotkut vaihtoivat siellä valuuttaa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on
maittava makkarapuoli ja oikealla herkullinen
hedelmäpuoli.
Ensimmäisenä päivänä tutustuttiinkin Unkarin
herkkuihin oikein urakalla. Kauppahallin katselun lisäksi käytiin
lounaalla pienessä viinituvan tyylisessä paikassa aivan Kauppahallin
vieressä. Sitten majoituttiin meille jo useammasta käyntikerrasta
tuttuun Radio Inn hotelliin Benczúr utcan varrella. Illalla katseltiin
valojen syttymistä Tonavan rannoilla ja siirryttiin Budan puolelle
oikeaan viinikellariin, nimeltään Borkatakomba. Pálinkaa
tarjottiin jo portilla ja isäntä apulaisineen otti meidät
vastaan. Kertoi, että on niin ja niin paljon viiniä kellarissa.
Isojen tynnyreiden ohi kuljettiinkin meille varattuun tilaan. Oli hyvin
sopivan tuntuinen tanssiesitys ja orkesteri soitti aika kivasti. Myös
ruoka oli ihan jees, mutta viini, sekä valkoviini että punaviini
olivat alapuolelle kaiken arvostelun, varmaan tynnyreiden tiskivettä.
Ihmetyttää, että viinikellarilla on varaa tarjota sellaista.
Digitaalitekniikka on mahdollistanut myös sen, että asiakkaista
otetaan valokuvia ja pois lähtiessään hän saa omalla
kuvallaan varustetun viinipullon mukaansa. Täällä se maksoi
10 euroa. Miltä mahtoi maistua? Monet ottivat, en minä
kuitenkaan. Eipä tee mieli mennä toista kertaa tähän
paikkaan.
o AJK kotisivu
