200209 Unkari 

0921la Veteraanit Komaromin linnoituksessa 

Toisena matkapäivänä tehtiin retki pohjoisrajalle, Komaromin linnoitukseen ja Estergomin kaupunkiin. 1800-luvun puolivälistä peräisin olevaa, siis varsin uutta, linnoitusta esitteli asiastaan perillä oleva ja innostunut opas. Näin kaukaa tulleena on hieman vaikeata ymmärtää, mitä ja ketä vastaan tällainen linnoitus suojasi. Sen sisälle mahtuu 20 000 henkilön suuruinen varsin omavarainen varuskunta. Hyökkäyksen kohteeksi se ei kuitenkaan koskaan ole joutunut. Neuvostoliiton miehityksen aikana se toimi asevarikkona, henkilökuntaa puolisen tuhatta. Sanoiko opas, että miehittäjien lähtiessä sieltä lähti 2000 junavaunullista aseita? - Voiko se olla mahdollista? Ryhmämme taustasta huolimatta vain muutama uskaltautui 400 m vaellukselle maan alle pimeisiin käytäviin. Ainoa yhteiskuva vasemmalla, opas selostaa, hahmoja holveissa ja holvikahvilassa.
 
 

Sitten suunnattiin matka Esztergomiin. Ihan ensimmäiseksi mentiin tuomiokirkon kellariin Primas Pince ravintolaan lounaalle. Avara ja tunnelmallinen paikka. Ruoka ja palvelu moitteetonta ja täällä saatiin myös ensimmäisen kerran kunnon viiniä. Tuula oli ateriat valinnut. Kahta samanlaista ei syöty. Olikohan täällä kalkkunanrintaa? Tässä kuitenkin tyytyväisiä ruokavieraita.
 
 

Syömisen päälle kiivettiin ulkokautta yläkertaan eli tuomiokirkkoon, jonka mainittiin olevan viidenneksi suurin Euroopassa. Tätä on aivan mahdoton uskoa Pietarin kirkossa ja monessa muussa käytyään. Kyllä tämä iso on, menköön vaikka saman verran suurellinen kuin Kerimäen kirkko Kerimäelle, mutta ei mikään valtava. 
 
 

Illalla jotkut menivät folklore-konserttiin operettisävelmiä kuuntelemaan. Minä sain hommatuksi teatterilipun ja kävin teatterissa. Olin aika lailla pettynyt siihen, ettei mitään klassikkonäytelmää ollut tarjona ja nämä kaksi, joihin onnistuin pääsemään, olivat varsin vaatimattomia.