Sallin kovasti teki mieli nähdä patsaspuisto, johon
on koottu miehityksen ajan patsaita. Täytyy todeta, että parhaat
voimat on silloinkin taiteen kautta yhteiskunnan palvelukseen valjastettu
kuten kuvista näkyy.
Patsaspuiston jälkeen kävelimme Vácilla koimme
täydellisen yllätyksen: matkan parhaan herkun gulassikeiton (gulyasleves)
aivan tyypillisen turistirysän näköisessä paikassa
emmekä kuitenkaan tulleet painaneeksi mieleen tämän nimeä.
Se on Vácin pohjoispäässä Vörösmartyn torilta
katsoen vasemmalla heti ensimmäisessä korttelissa. Ei kymmentäkään
pöytää ole, mutta tehokas sisäänheitto ja ulosheitto
toimii. Keitto oli todella herkullista ja sen kanssa sai kunnon leipäpalat
sekä hehkuviiniä. Keiton hinnan muistan: HUF700, ehkä viini
maksoi saman veran. Sekin oli hyvää, väkevät neilikkamausteet
tuotiin teepussin tapaan sai itse laittaa tai olla laittamatta. Minä
laitoin. Hyvää oli väkevänäkin. Ylen tyytyväisinä
palasimme hotellille. Otin kuitenkin vertailun vuoksi kuvan Vörösmartyn
torilla olevasta patsaasta. Onko se siis Vörösmarty, runoilija?
Vai onko se Kossuth?
Illalla tarjosimme ystävällemme iki ajoista Feig Júlialle
aterian taiteilijaravintolassa nimeltä Articsoka (Zichy u. 17). Paikka
on tyylikkään näköinen. Naiset pitivät lohesta,
minun mustalaispaistini oli karu mutta täyttä tavaraa. Viini
kohtuullista. Harmi, että András perheineen oli sairastunut
eikä ollut paikalla. András on nykyään taidokas kääntäjä
ja edellisellä kerralla sinnikkäästi opetti ja suostui puhumaan
minulle unkaria, vaikka melkein joka sanan jouduin sanakirjasta etsimään.
Ravintolan jälkeen oikeastaan ensimmäinen lepoilta.
o AJK kotisivu
