Benalmádena 2004 

Perillä taksi. Uskomattoman vaikea löytää perille, vaikka hyvän tuntuinen ohje Marjalta. Ainakin puoli tuntia pyörittiin kylässä, jonka pääkadun pituus on alle kilometri. Lopulta löytyi - 25 E. Marjaltakin välillä neuvoa puhelimitse kysyttiin. Uusi reittikartta o La Fonda - Hoteles con encanto

Marja tuli näyttämään meille kylää. Kävelemme koko kilometrin pituisen kadun päästä päähän ja pysähdymme nauttimaan churriton ja kaakaon katukahvilassa hienossa auringonpaisteessa.
 

Autolla Marjan ja Jaakon kotiin aivan erikoisen kauniissa Urbaznisación Tio Charlesissa. Näkymä rantaan ja Välimerelle ehkä 300 m korkeudesta kuten omasta kylästämmekin Pueblo de Benalmádenasta, linnuntietä alle kilometri, autolla vaille 2 mäkeä alas ja mäkeä ylös. Taisi jäädä koko viikon kauneimmaksi näköalaksi ja arkkitehtuuriks, koko alue rakennettu vanhaan andaluusialaiseen tapaan.
 

Paluu kotikylään, elintarvikeostokset 40 e. Herkullinen lounas Plaza de Espanan ravintolan terassilla: boquerones (sardiini? MK: Ei kai ole ihan sama), filetitos, patatas, queso, crema catalán, 2x cafe - 30 e.

Lepäilyä, lukemista, TV. Kävelyllä: kortteja, iltatee: viiniä, leipää, vuohenjuustoa - mahdottoman hyvää.
 

Tortilla espanola pitää välttämättä saada. Onnistuu katukahvilassa. Kortit lapsenlapsille. Lukemista lepäilyä. 

Illalliselle leipäkaupan kautta. Illallinen vaatimattomassa La Popa ravintolassa. Isäntä tulee selittämään, että kokki tulee töihin vasta puolen tunnin kuluttua. Me arvelemme, ettei meillä ole kiirettä. Oikeastaan olisi pitänyt ymmärtää vihjeenä: 'Älkää jääkö tänne'.  Ei ymmärretty. Isäntä kertoo syntyneensä Uruguaissa, asuneensa 15 vuotta Italiassa ja viikon päivät sitten avanneensa tämän ravintolan. Vain kerran myöhemmin ohi kulkiessamme näemme ulkopöydissä pari asiakasta, sisällä ei ketään. Hinnat sinänsä euron tai kaksi halvempia kuin yleensä. Myös sisustus selvästi vaatimattomampi kuin muissa. Mikähän paikka tämä oikein on?
 

Kiivetään autolla Mijas-vuorelle. Mahdottoman hieno näköala yli koko rannikon. Luostari. Ajetaan alas, katsotaan Buddhan temppeli. Iltapala kotona, kortteja
 

Lounas torin ravintolassa: ravun pyrstöt (gamba), turska (bacalao), jäätelö, vohveli, kahvit - 30e
 

Lukemista, TV, iltakävely, ruokaostoksia.
 

Kirjakaupoissa: Cervantesin Don Quijote M ja J -lle muistoksi ja kiitokseksi erinomaisista järjestelyistä. Täältä saan La Regentan, 950 sivua! 1800-luvun lopun kuvausta, espanjan kirjallisuuden klassikko. Olin päättänyt ostaa vain yhden filosofian kirjan, kaksi ostan: oppikirja Historia de filosofia ja Augustinus: Confessiones. Neljä kirjaa, n 60e. 

Tutustuminen vuosi sitten avattuun Picasson (1881-1973) museoon, jonne liput oli pitänyt ostaa etukäteen luottokortilla puhelimitse 2x jubilado (eläkeläinen), yht 8,50e. Eilen ostimme. Kyllä kannatti. Mahdottoman upea näyttely. Picasso on ollut aluksi 'ihan tavallinen' taiteilija, aivan tavattoman hienoja muotokuvia, kylläkin oma tyyli, sitten myöhemmin vasta 'kaksi silmää poskella' tyyli. Tytöille kastanjetit. 

Pyhiinvaellus parin sadan metrin päässä olevalle calle Correo Viejolle, jossa 39 vuotta sitten majailimme Rosario de Ortegan emännöimässä Pensión Montanesassa. Helposti löytyy katu, kuten myös 9 vuotta sitten, jolloin saimme puhelinyhteyden silloin jo vanhainkodissa asuneeseen heikkokuntoiseen Dona Rosarioon, joka kuitenkin meidät muisti. Olimme vuosia lähettäneet hänelle joulukortteja ja hän meille. Nyt emme yhteyttä edes yritä. Sen sijaan menemme kadun (kapeimmillaan alle metri) toisella puolella olevaan ravintolaan, osoittautuui retken parhaaksi: tilaan una porción tapas. Tarjoilija sanoo, ettei tapasissa tunneta annoksia ja tuo pöytään neljä pikku vadillista kylmiä salaattiherkkuja, mm kalojen mätipusseja, erilaisia vihanneksia, mitä olikaan, 6e. Enemmän kuin puolikas normaali ruoka-annos kummallekin ja leipää ja viiniä. Vasikan kyljykset (solomillo) 10e, miekkakala 8.50e, 4 lasia viiniä, kahvit, yht 32.30e. 
 

Nuorempi miestarjoilija ei tiennyt mitään Rosariosta eikä pensiónista. Vanhempi sanoi hyvin muistavansa. Paikalla myös arvokkaan näköinen tweed-takkinen, viiksekäs vanha herra, joka vilkkaasti juttelee useiden hienosti pukeutuneiden ja kampautuneiden (leski)rouvien kanssa pitkienkin pöytävälimatkojen yli. Tuttuja tuntuvat olevan, kanta-asiakkaita arvatenkin. Lopuksi menen herran luokse ja kohteliaasti kyselen, mahtaisiko hän olla tuntenut rouva Ortegan. Nimeä useaan kertaan toistelee, mutta ei sano tunteneensa, vaikka ilmeisesti paikallinen asukas onkin. 

Taksi El Corte Inglésiin: 3e! Ei nyt kovin pitkä matkakaan tosin ole. Tuliaisia lapsenlapsille. Junalla kotiin. Junassa ilmoitetaan ulkolämpötilaksi +26. Siltä se myös tuntuu. Taksi Puebloon 6e. Eipä ole kallista täällä. Mutta taksitkin ovat järkevän kokoisia 4 hengen Seateja. Ei mahtuisi meikäläinen taksi näille kaduille. Jotenkin järjettömältä tuntui kotiin tultuamme lentokentältä lähtenyt 'laiva'.

Ruokalepo, lukemista. Todella hieno päivä!
 

Ajamme taksilla mäkeä alas Urbanisación La Perlaan, jossa monilla YLEläisillä on tiettävästi asunto. Eipä ketään tavattu. Kävellään ehkä kilometri alas rantaan. Ja edelleen rantaa pitkin pari kolme kilometria mäkeä ylös, mäkeä alas, etsiskellen sopivaa ruokapaikkaa. Ei löydy, kun sattuu olemaan melko autiota tien vieri. Lopuksi otamme taksin ja aika pitkään ajamme meille tuntematonta reittiä kotiin, 7e. Lepäilyä, lukemista, pikku ostoksia.

Illalla sitten juhlaillallisille La Perla (helmi) ravintolaan. Taitaa olla kylän hienoin. M ja S salaatti, A ja J sopa de mariscos - hyvää. Jälkiruuat. 63e.
 

Kävelyä kylällä. Pikku ostoksia, mm Osborne Veterano konjakkia 8,30e litran pullo kotiin vietäväksi. Puoli pulloa kului viikossa 'sydänlääkkeeksi' tätä sherrypohjaista. Minulle on alkanut konjakki maistua. Ennen aina olen sanonut, että sellaista, joka maistuisi ei yksityinen voi ostaa, kun on niin kallista. Tämä ei ole, ja pikku tujaus tekee hyvää. Samoin matkaherkkumme Fernet Branca, jota myös puoli pulloa viikon mittaan kuluu. Viimeinen ateria hotellin omassa erinomaisessa ravintolassa: rosada ja kalakeitto bullabes, yksi valtava annos tiramisua (=suom pappilan hätävara). Aivan mahtavat makuelämykset. 
 

Lepäilyä ja kävelylenkki hotellin mäellä kirkon ympäri. Jo edellisenä lauantaina sovittu taksi odottaa kohta 18 jälkeen. Matka lentoasemalle ruuhkassa. Kuitenkin lähdimme tuntia liian aikaisin. Ei oteta vastaan kuin vasta 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Jonossa seisomme melkein tunnin. Melkein ensimmäisinä pääsemme odotustiloihin. Kone tunnin myöhässä. Voileipiä ja kahvia ja olutta nautiskelemme. 

Lennolla Finnair monen pettymyksen jälkeen tavallisen pannupihvin tarjoaa, mutta onkin yllättävän maukasta, paitsi tökerö kaalisalaatti. Matkalla kunnon valossa luen 50 sivua Espanjan historiaa. Täytyy muistaa ostaa nipistimellä varustettu halogeenilamppu matkoja varten. Missään ei ole kunnon lukulamppuja.

Ei tämän kummempaa, mutta erittäin tyytyväisiä olemme matkaan. Merkittävä osuus ystävillä, jotka olivat valmistelleet ja opastelivat. Emme kuitenkaan tunteneet olleemme heille liian suureksi vaivaksi. Aurinkoa, lämmintä, aivan mahdottoman upea miljöö.
 

Matkan kokonaishinta n 2000e